Aikaisen pääsiäisen löysäilyä

“Lintublogosfääri” tuntuu osoittavan hiljenemisen merkkejä muuallakin kuin kaartin sivuilla – mahtavatko nopeammat viestimet olla jyräämässä blogitkin unholaan? No, eipä tässä ole liiempiä kerrottaviakaan ollut, kai. Kevät on edennyt aika nihkeän tuntuisesti ainakin idässä, mutta nyt hanat vaikuttaisivat olevan pikku hiljaa aukeamassa. Vihdoin. Pääsiäisviikonloppuna tuli tietysti retkeiltyä, ilman sen suurempia tuloksia.

Lappeenrannan Hanhijärven Rantalan peltojen tulvaa pitkäperjantaina. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lappeenrannan Hanhijärven Rantalan peltojen tulvaa pitkäperjantaina. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Hanhia on alkanut pikku hiljaa valua maisemiin, ja lähimestoista etenkin Rantalan pelloilla on tullut notkuttua useampanakin päivänä – pääasiassa samoja hansuja läpi kelaamassa. Pitkän viikonlopun paras noteeraus ko. kohteesta oli reilut 420 “Afroa” eli tundrametsähanhea (Anser fabalis ssp. rossicus) ja 120 tundrahanhea (Anser albifrons). Haussa olleita merihanhea, lynohaa tai vaikka porkkananokkaista tundraa ei silmille pompannut.

Skouppisuttua Rantalan hanhista. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Skouppisuttua Rantalan hanhista. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sunnuntaina kaasuttelin Konnunsuon lakeuksille jonkinmoisen muuton toivossa. Paiste oli pitkästä aikaa komia, mutta vastainen tuuli taisi torpata menon lähes totaalisesti. Sen verran ihmispopulaakin oli peltojen kulmilla, että katsoin paikkojen olevan hyvin hallinnassa – ja lähdin vetämään muille maille. Kaartin kloppien kesken käytävää spondevuodariskabaa varten kun pitää sulkea kaikki lintuihin liittyvät sosiaaliset kanavat (enkä siis puhu nyt niinkään “somesta”), ettei vaan sais tietoa mahdollisesti spondestikin eteen tulevista fågeleista etukäteen ;)

Konnunsuon peltotien aakeilla laakeilla oli vielä suht hiljaista, ellei kiurujen laulantaa ja väreilyssä lonnineita hanhia ota huomioon. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Konnunsuon peltotien aakeilla laakeilla oli vielä suht hiljaista, ellei kiurujen laulantaa ja väreilyssä lonnineita hanhia ota huomioon. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lappeenrannan Kaislasen pieni sula kerää perinteisesti vessujen ensimuuttajia. Toistaiseksi meininki on ollut vielä melko mitäänsanomatonta ja määrät vähäisiä. Joka keväinen harmittelu näkymän umpeenkasvamisesta on toki jo käynnissä, syystäkin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lappeenrannan Kaislasen pieni sula kerää perinteisesti vessujen ensimuuttajia. Toistaiseksi meininki on ollut vielä melko mitäänsanomatonta ja määrät vähäisiä. Joka keväinen harmittelu näkymän umpeenkasvamisesta on toki jo käynnissä, syystäkin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Eestaas-suhailuun ja ainakin näennäiseen linnuttomuuteen tympääntyneenä päätin lähteä sunnuntaina vuoden toiselle ekoretkelle, vaikka parisen kuukautta varastossa seisseen filutson takakiekossa olikin jonkinmoista sivuttaisklappia (liekö jo ottanut nokkiinsa viime vuoden revittelystä…). Täytyy kyllä todeta, että fiilis oli heti korkeammalla! Ekovuodareita toki ropisi laariin runsaasti, mutta parasta hommassa taisi kuitenkin olla se kiireettömyys, joka autoretkeilystä usein puuttuu – homma kun kääntyy ratin takaa aukeavan laajemman retkeilysäteen myötä helposti hosumisen puolelle, ainakin tällaisena ajankohtana, kun mestat eivät vielä ole pullollaan lintuja.

Pääsiäismaanantain eka kohde – pontikkamehtä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Pääsiäismaanantain eka kohde – pontikkamehtä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivän ekan kohteen, pohjustetun pontikka- eli pohjantikkametsän reunasta rapsahti vuodarilistalle intensiivisesti tärissyt “roklo” (peukaloinen Troglodytes troglodytes), joka myöhemmin pisti lauluksikin. Kuusikon koluamisesta huolimatta varsinainen kohdelaji ei kuitenkaan suostunut antautumaan, liekö siirtynyt alueen voimakkaan parturoinnin pirstomassa maisemassa vaikkapa seuraavaan saarekkeeseen.

Läheiselle peltotulvalle poljettuani onnistuin edellisistä vuosista viisastuneena lähestymään lätäkköä niin, etteivät päivälevollaan kelluneet hansut ja sorsat lävähtäneet heti taivaan tuuliin. Perushanhia selatessa verkkokalvolle piirtyi yllättäen ehkä Suomen komeimman puolisukeltajan kuva, kun komias heinätavikoiras (Anas querquedula) plutras plätäköllä! EKLY:n verkkosivujen listauksen ja ajankohtaisten tietojen perusteella havis muuten sijoittuu maakunnan kautta aikain kolmanneksi varhaisimmaksi – tosin kyseessä lienee sama yksilö, jonka Lepra-jyrä Vanhapelto oli jälkikäteen saamani tiedon mukaan kepittänyt jo edellisenä päivänä (5.4.) Kaislaselta.

Ylimegee skouppi alueellisesti aikaisesta "hetasta". © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Ylimegee skouppi alueellisesti aikaisesta “hetasta”. Hyvä jos sen siitä tuntee! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivälle kertyi kilsoja reilut 40. Se ei ole kovin kummoisesti, mutta talviajan löysäilyn jälkeen ns. istumalihakset alkoivat loppureissusta ilmoittelemaan itsestään enemmissä määrin, eikä alamäkien kohdalla tarvinnut kahdesti kehottaa nousemaan satulasta putkelle…

/TT

Posted in perusretket, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment

Muikea helmikuun ylläri: arokiuru Maskussa 10.2.2015

Talvi, tai pikemminkin “talvi”, on mennyt tavallisen linnuttomissa merkeissä, kun tammikuun isohaarahaukkakin saatiin nuijailtua ties kuinkamonennen kerran taas vaihteeksi… Noo, tänään aamusta oli linturintamalla pitkästä aikaa pientä äksöniä, kun ruokinnallemme Littoisissa siipeili sepelkyyhky (Col pal). Aikamoisen aikaista meininkiä, kun ei olla vielä edes helmikuun puolessa välissä. Toisaalta “seplut” voinee lyhyenmatkan muuttajina lähteä vielä “takatalven” kovia pakkasia pakoonkin etelän suuntiin, jos oikein kylmäksi menee… Toisaalta sepeli saattaa olla Suomen puolellakin talvehtinut, mutta ihan lähikorttelien päässä ei näitä ole lokakuun jälkeen ainakaan omille silmille hyppinyt.

Iltapäivästä hieman ennen viittä kantautui tieto Maskussa havaitusta huippuharvinaisesta arokiurusta (MELANOCORYPHA CALANDRA)! Muutaman sekunnin mietinnän jälkeen oltiin jo Pipsan kanssa ajamassa ohikulkutietä Porin suuntaan. Aurinko oli juuri häipymässä horisontin taa, ja perinteisesti mielessä vilkkui linnun häviämiset yöpuulle juuri ennen kuin ehditään perille. Linnun sijaintia ei tarvinnut paljoakaan arpoa, sillä havaintopaikkaa lähestyessä näkyi jo useita kymmeniä bongariporukoitten autoja tienviereen parkkeerattuna. Oma auto jonon jatkoksi, kiikarit silmille ja lintu löytyi välittömästi aivan tien vierestä, ehkä vain muutamien kymmenien metrien päästä meistä. Harmillisesti valoa alkoi olla liian vähän kuvaukseen, mutta kiikareilla ja kaukoputkella lintua sai ihailla vielä oikeenkin mukavasti. Tässä vaiheessa myös MTu ehätti paikalle, ja ehti pienen hetken tsekkailemaan lintua meidän putkesta, ennen kuin se lennähti paikalla kurvailleiden autojen alta lentoon, kadoten kauas koillisen suuntaan alkuperäiseltä paikalta. Bongareita valui paikalle koko ajan, ja aika moni varmaan nuijasi linnun tässä tilanteessa. Pienen hetken jälkeen kun oltiin jo lähdössä kotio kohti iltahämärissä, kuultiin taivaalta hieman kiurumaisen livertävä “tsrrlyyp” ja nähtiin arokiuru lentämässä alkuperäisen paikan ympäri hienon kunniakierroksen, näkyen hämärään nähden hienosti lennossa. Lintu ei kuitenkaan enää laskeutunut tien viereen, vaan jatkoi takaisin alkuperäiseltä paikalta noin itäkoilliseen, isojen sänkipeltojen suuntaan, näyttäen laskeutuvan joidenkin satojen metrien päähän pellon suojiin.

Arokiuru ruokaili aivan päätien reunassa, kuvassa se pieni tumma piste auraustikun alapuolella © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Arokiuru ruokaili aivan päätien reunassa, kuvassa se pieni tumma piste auraustikun alapuolella © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Lähes pimeässä otetussa suhrudokkarissa erottunee iso nokka, tumma läiskä rinnan sivulla sekä ei-niin-lyhyt-pyrstö © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Lähes pimeässä otetussa suhrudokkarissa erottunee iso nokka, tumma läiskä rinnan sivulla sekä ei-niin-lyhyt-pyrstö © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Ja vielä pimeämmässä otetussa lentokuvassa poispäin siipeilevästä linnusta erottunee vielä paraatituntomerkki, valkoinen siiven takareuna, erotukseksi vaikkapa ylänkökiurusta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Ja vielä pimeämmässä otetussa lentokuvassa poispäin siipeilevästä linnusta erottunee vielä paraatituntomerkki, valkoinen siiven takareuna, erotukseksi vaikkapa ylänkökiurusta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Oli kyllä hemmetin hieno lintu, kiitokset -kiurun ;-) löytäjälle…

/KKa

Posted in bongaukset, rarit ja pikkurarit | Leave a comment

Talvirallist toiseen

Ei maar rallis ny parkkiruutuje ettimisee ruvet aikaa tuhlaama? Väliaikaispysäköinti Kuus-tavin tyyliin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Ei maar rallis ny parkkiruutuje ettimisee ruvet aikaa tuhlaama? Väliaikaispysäköinti Kuus-tavin tyyliin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Viime vuonna uumoiltiin jopa mahdollista välivuotta talvirallaamisessa, mutta kun ajankohta hiipi kalenterissa lähemmäksi, alkoi käydä selväksi, etteivät kaartilaiset pysty pitämään näppejään erossa joulukuun alun traditiosta. Olihan nyt jo tulossa yhdeksäs talviralli putkeen “kaartiporukalla”. Alun perin puhuttiin myös, että ralliin lähdetään spondesti, ilman minkäänmoisia pohjustuksia. No ei menty, kun ei näköjään pystytty olemaan pohjustamatta. Ei sinänsä, että siitä juurikaan hyötyä olis ollut.

Kun ralliaamuksi – itsepäisyyspäivä 6.12.2014 – luvattiin vesisadetta ja reilua tuulta, karisivat pöllöt suunnitelmat aatoksista, ja rallaamaan lähdettiin melko lailla kiireettä, ja pimeän ajan projektitkin olivat ties mitä: ekana yritettiin nimittäin silkkiuiukkua auton valoissa Haunisten altaalta, mut mitään ei havaittu. Ensimmäistä lajia jouduttiinkin venailemaan yli kahdeksaan, jolloin Sex-krickan eli Six-Tealin eli Kuus-tavin astronomisessa hämärässä tärykalvoille plösähti odotettu räkätin (Turdus pilaris) röhähdys. Räksiä nähtiinkin päivän mittaan ”aika pirum pal”, siis palttiarallaa nelinumeroisissa luvuissa, kun lajia on joinakin vuosina jouduttu hakemaan kissojen ja koirien kanssa…

Siit sit lähti kuitenkin ihan mukavasti ralli käyntiin, nääs seuraavalla pysärillä vihellyksiin vastasivat sekä varpuspöllö (Glaucidium passerinum) että soidinhuutoaan toitottanut lehtopölhökoiras (Strix aluco)! Aamun kiertelyllä plakkaroitiin myös mm. kura (-lo-stas Turdus viscivorus). Staijiin päästyä alkoikin sit alamäki. Tuhannen tulimmaisesta tihrutuksesta huolimatta ei alkutahtien jälkeen saatu listoille lisäystä. Niillä alkutahdeilla tosin tykiteltiin ainoaksi ässälajiksemme jäänyt piekana (Buteo lagopus), joka suvaitsi tipahtaa menojensa välissä hetkeksi luodolla seisseen koivun latvaan – vain saadakseen isolantun (Lanius excubitor) heti kimppuunsa. Meille toki kelpas lanttukin mainiosti, eikä niitä päivän mittaan montaa enää yhytettykään (jos yhtään?). Staijimestoilta pois hurutellessa listaa koristamaan napattiin mm. pari suikkaria (silkkiukku Podiceps cristatus), koiraspainotteinen uivelojengi (Mergellus albellus), perusmestalla vislaillut ”byy” (Bonasa bonasia) ja räksämassan seasta yhytetyt muutamat ilit (punakylkirastas Turdus iliacus).

Kustavista poistuttuamme alkoi episodi, jollaista neljän miehen päiden sisälle koottu rallihistoriamme ei aiemmin ollut tuntenut (tai ainakin asia on autuaasti unohdettu, jos niin on joskus käynyt). Useampaan, ehkä jopa kolmeen (!) tuntiin ei nimittäin listalle saatu ainuttakaan uutta lajia! Into alkoi valahtaa vastoinkäymisten – siis linnuttoman taipaleen – myötä, mutta melkein loppuun asti jaksettiin kuitenkin remuta. Lemusta hoideltiin pohjustetut kanukkihansut (Branta canadensis), a7, ja se osoittautuikin suhteellisen kovaksi lajiksi. Raisiosta kepiteltiin peipot ja järrit (Fringilla coelebs & montifringilla), mutta TT:n yksin näkemä tilhi (Bombycilla garrulus) ei suostunut antautumaan riittävälle määrälle tiimiläis-silmäpareja, vaikka puunlatvasta alas tipahtikin. Runsalassa, siis suomalaisittain Ruissalossa, pokattiin jo pitempään putsarilla viihtynyt mukuru (-sta-rkku-ikku Podiceps auritus) listoille, ja saatiin siinä samassa vinkki Kolkan edustalla kalastelleesta kaakkurista (Gavia stellata), joka käytiin hoitamassa avantouimareiden välistä puikkelehtien (kiitos Juhani Salmelle vinkistä!).

Iltapuolen proggikset eivät vakiofasua (Phasianus colchicus) lukuun ottamatta ottaneet onnistuakseen, joten saunan lauteille päädyttiin lähes-peruslajipuutteiden kalvaessa sisintä: havaitsematta tai läpi menemättä jäivät sellaisetkin superrarit kuin kottarainen, palokärki ja tikli…

Illan purussa selviydyttiin kuitenkin joten kuten: 17 tiimin seassa kivuttiin 55 lajin saldolla kolmannelle sijalle, siis ”pronssille”, kun edelle tykittelivät kombot P. Ahti & E. Jokinen & I. Laitinen yhtä lajia komeammalla tuloksella, ja lopulta yksin ässiään huutelemaan jäänyt voittajajoukkue P. Alho & R. Heinonen & T. Lindbom 59 lajilla. Onnittelut!

Huomionarvoisia hommia lienevät rallissa olleet mm. urpiaisten ja tilhien lähes täydellinen puuttuminen (kumpikin laji löytyi kahdelta joukkueelta 17:sta), sekä leuto ja lumeton keli – joka ei tunnetusti rallissa ole niitä parhaimpia, kun linnut voivat huinia lähes missä vain.

Ööö tota..? Purkutilaisuus menossa, joo. © Tomi Kaijanen / kapykaarti.net

Ööö tota..? Purkutilaisuus menossa, joo. © Tomi Kaijanen / kapykaarti.net

/TT

Posted in perusretket | Leave a comment

Taas Storklyndanilla ja nisäkäs elis!

18.10.la oli taas aika puolikkaalle meriretkelle. Tällä kertaa jo auringon nousun aikaan pelipaikoilla. Aluksi rantauduin Kustavin Isohauteriin, joka on hieno heinä/katajasaari järvellä ja muutamalla puulla höystettynä. Rarinkatkuisesta  pohjoiskärjestä komppasin lentoon huikeat kaksi kiurua (Ala arv)  ja kolme sinitinttiä (Par cae). Siinä olikin sitten päivän teema eli yksipuolista lajistoa mutta ehkä sitäkin vähämmän yksilöitä. Sentäs muutama troglo (Tro tro) ja punarinta (Eri rub) rätisi ja rutisi. Saaren kompattuani hokasin lähiluodolta 4 paikallista merisirriä (Cal mar), jotka on aina mukavia ja rauhallisia. Ylilennon suoritti myös 1kv skvatti (Plu squ).

merisirriluoto ja taustalla Isokarin luotsiasema

merisirriluoto ja taustalla Isokarin luotsiasema

yksinäinen merisirri (Cal mar) ruokaili luodolla

yksinäinen merisirri (Cal mar) ruokaili luodolla

halkeamassa piilotteli kolme lisää

halkeamassa piilotteli kolme lisää

Sitten oli aika siirtyä taas Storalle. Saari kuitenkin hyvin hiljainen. Muutamia peruspoimintoja: skolo (Sco rus), piti (Den min) ,pulmunen (Ple niv), nuori sisu (Cir cya) ,amppari (fal col), 1 pyrstis (Aeg cau), höntti (Par mon) 3 eikä taaskaan ainuttakaan fyllaria. Vain punarintoja (Eri rub) ihan ookoosti, hippiäisikin (Reg reg) vain n.70p. Merikin ääreishiljainen muutamaa muuttovarista (Cor nix) lukuunottamatta.

Storklyndanilla maisemat on kohdillaan

Storklyndanilla maisemat on kohdillaan

Saaren rantoja kompatessa katse osui “uuteen kiveen”, joka kuiten kääntyi minua kohti ja paljasti tuijottavan katseen. Taisin jopa hieman pelästyä…  Aloin heti epäillä että voisiko kyseessä olla itämerennorppa, sillä halleilla en vastaavaa inhimillistä ilmettä ole havainnut. Myös selkeät otsa sekä silmäkaaret ja lyhyt turpa vahvistivat epäilyjä. Elikon käyttäytyminenkään ja pieni kokokaa ei hallille sopinut. Norppakandi ruokaili aikansa aivan rannan tuntumassa etsien ilmeisesti jotain äyriäisiä tms., kunnes lähestyin liikaa ja veikeä otus otti pyrstön alleen. Paluumatkalla Tri. Kaunisto määritti elikon itämerennorpaksi (Pusa hispida botnica) fotojen perusteella. /MTu

norpan päänmuotoa

itämerennorpan päänmuotoa

inhimillinen tuijotus

inhimillinen tuijotus

/MTu

Posted in retkellä Varsinais-Suomen ulkopuolella, saariretket | Leave a comment