Saimaan seliltä

Suosirrejä (Calidris alpina) Saimaalla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Suosirrejä (Calidris alpina) Saimaalla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Tiistai-iltana ennuste oli keikauttamassa keskiviikon keliä reilun sateiseksi, eikä tuultakaan luvattu kovin montaa puhallusta, joten Kuitusen Karrin veneen sovittiin starttaavan Saimaa-tourneélle aamuvarhaisella. Pienessä ripsottelussa seilattiin ensin staijisaareen, josta nypittiin mukavasti muuttokahlureita, muun muassa sisiksessä suht oikukkaiden punakuirien (Limosa lapponica, 2a yht. 57 exx.) muodossa. Myös yksinäinen squatti (tundrakurmitsa Pluvialis squatarola), kourallinen suosirrejä (Calidris alpina) sekä suht aikaiselta vaikuttanut 18 hemarin (meriharakka Haematopus ostralegus) muuttoparvikin kuitattiin. Mulleilla (mustalintu Melanitta nigra) oli jonkinmoista liikettä, ja hieman vajaan kolmen tunnin aamutapittelun sigmaksi saatiin lopulta 419 muuttavaa.

Aamun kovin pläjäys koettiin seitsemän jälestä, kun TT:n tihrutellessa läheisen paperitehtaan tukkilauttoja kahlureiden toivossa KrK karjaisi napakasti ”Hei!” ja lisäsi jännitystä kasvattaneen paussin jälkeen selvennyksen ”Tadornaparvi!”. Pikaspurtti takaisin staijikaltsille, ja mojova, EKLY:n kautta aikain toiseksi suurin ristisorsaparvi (Tadorna tadorna) saatiin kumpaankin putkeen ihmeteltäväksi. Jengi lätkytteli leppoisasti parista miikasta lounaaseen, ja noin varttia myöhemmin myös Rantasen Paavo nappasi parven havikseensa spontaanisti Kaukaanselän nurkilta. Sen verran mairea tuon kokoinen parvi näillä kulmilla on, että välikättelyt suoritettiin KrK:n kanssa asiaankuuluvalla hartaudella!

Karri kuvaamassa Peräsaarenkarilla. Alemmissa kuvissa selkeämpänä esiintyvä kohde näkyy tässä Karrin vasemman olkapään yläpuolella.. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Karri kuvaamassa Peräsaarenkarilla. Alemmissa kuvissa selkeämpänä esiintyvä kohde näkyy tässä Karrin vasemman olkapään yläpuolella.. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Luotokierrokselle suorittiin Mercuryn rouhiessa lähes pläkää järvenselkää unelmakelissä – joskin kotvan kuluttua vettä alkoi ropisemaan ihan reilusti niin, että kotiin lähdettiin lopulta aika lailla litimärkinä. Kun vasta aamun staijitunteina oli arvuuteltu ensimmäisten pulmussirrien (Calidris alba) löytymisajankohtaa, noukittiin luodoilta lopulta talteen kaksikin nättiä +1kv-lintua. Suosirrejä ynnäiltiin useampia kymmeniä sekä paikallisena että muutolta, ja lisureiksi kirjattiin kaksi lumikolaa (jänkäsirriäinen Limicola falcinellus) ja yksi kuovisirri (Calidris ferruginea). Kun jälkimmäistä pulsua vielä saatiin kuvailla parhaimmillaan niin läheltä, ettei 400-millisen lähitarkennus enää pelannut, voitiin päivän päätteeksi kotisatamaan palata muikein naamoin. Siitä vesikelistä huolimatta.

äivän eka "pulsu" eli pulmussirri (Calidris alba) Lappeenrannan Joutsenon puolella Nälkäluodolla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivän eka “pulsu” eli pulmussirri (Calidris alba) Lappeenrannan Joutsenon puolella Nälkäluodolla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sama lennossa, suosirrien kera. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sama lennossa suosirrien kera. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivän toinen pulmussirri, Taipalsaaren puolella, Per(ä)s(aaren)karilla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivän toinen pulmussirri, Taipalsaaren puolella, Per(ä)s(aaren)karilla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sama epeli. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sama epeli. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

/TT

Posted in retkellä Etelä-Karjalassa, saariretket | Leave a comment

Rakkaalla lapsella jne.

Kaarti-blogissa on ollut kuolemanhiljaista koko kesän, eikä FB:n puolellakaan mitään tauotonta tykitystä ole ilmennyt.. Laitetaanpa kuitenkin jotain tännekin välillä:

Tänäpä otin fillarin pitkästä aikaa alle – vaikka rehellisyyden nimissä mainittakoon, että jo pari päivää sitten käväisin munamankelin selässä Toikansuon laella, Askolan altaita siilaamassa – ja polkaisin Haapajärvelle, tälle kesälle ehkä poikkeuksellisenkin lämpimässä kelissä (+21°C). Tähtäimessä oli tietenkin ekopinnoista uupuva kunkku eli kuningaskalastaja, joka näillä kulmin tunnetaan myös nimellä Runkku Rakastaja (en muista tämän lempinimen kehittäjien nimiä, mutta jos se olisi julkaistu alun perin facebook-päivityksenä, niin peukuttaisin, likettäisin, eli tykkäisin khyl!). Koska bongaaminen on lähes poikkeuksetta sanonko mistä, ja koska nyt on kesä, ja koska seli seli, ei kunkku tietenkään hoitunut. Kahden eri yrin välissä ehdin kuitenkin tapitella reilun tunnin tornilla.

Just tornin lattialle eväsleipää syömään istuttuani jouduin nousemaan ylös, kun alueen peruspetoihin lukeutuva haarahaukka (Milvus migrans) – joka tunnetaan myös nimillä pikkumilkkari, pikku-milkku ja mm. mini-mulkvist – änkes melkein naamalle tornintakuisen koivikon yltä. Lintu jäi roikkumaan tornin ylle lähes kyllästymispisteeseen asti, ja seilasi sitten järven itärannalle leijumistaan jatkamaan. Yhteensä lintu oli näkyvissä vajaan tunnin ajan (tai siis olisi ollut, jos olisin sitä koko ajan jaksanut tapitella). Mut “ei sikäli”, ihan mainiostihan tuo roikkusiipi suostui itseään esittelemään.

Liian vähän nestettä mukaan varanneena poljin kotimatkan loppukilsat kuivaa ylähuulta imeskellen, mutta päätin silti pistäytyä vielä “Blue lagoonilla” Askolan tornissa, ja tuijottaa häikäisevää kalkkilietettä kivaan vastavaloon. Ja löytyihän sieltä tietysti sitä kahlaajamassaakin: peräti kolme suosirriä (Calidris alpina), 4 pikkutylliä (Charadrius dubius) sekä puna- ja valkoviklo (Tringa totanus & nebularia), yksi kumpaakin. Näitä laskiessa meinas jo loppua sormet kesken!

The end is the beginning is the end, sanoi Smashing Pumpkins erään nimeltämainitsemattoman lepakkoelokuvan teemabiisissä. Ehkä niinkin?

/TT

 

Posted in bongaukset, perusretket, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment

Lyvakiiiii, Qusisto 2.5.2015

Päivä oli alkanut käpykaartin osilta makoisasti, kun idän jyrä TT oli kopauttanut Konnunsuon nurkilta jalohaikaran spontaanisti tiskiin. Varmaankin tästä innostuneena lähdettiin iltasella vielä tekemään Kuusiston lahden huudeille täsmäisku Kaijiksen kanssa. Vanhalle tornille päästyämme ynnäiltiin hetken aikaa lahden kahlaajia ym muita kevään tulijoita. Jonkun ajan päästä TK putketti tornin länsipuolen peltoja ja plokkasi jonkun mielenkiintoisen oloisen pikkulinnun mullokselta. Hetken aikaa putketettiin reilun 400 metrin päässä olevaa tirppaa. Tässä vaiheessa jo hoettiin jotain lyhytvarvaskiurusta, mutta etäisyyttä oli hieman liikaa. Kaijis lähti kipittämään autolle ja sieltä edelleen pellon vieressä olleelle metsäsaarekkeelle, kun itse jäin seuraamaan lintua putkessa. Hetken päästä saatiin taas todeta, miten hankalaa on yrittää kertoa kaukana olevan kohteen sijaintia vastakkaisessa suunnassa olevalle… Hommaa hankaloitti vielä pieni raritärinä… Loppujen lopuksi onnistuttiin saamaan TK:n kanssa lintu samaan aikaan putkeen, jolloin tuli huojentava hihkaisu: “LYVAKIIII”!!! Samaan aikaan huomattiin Öhmanin Kristerin ja Mäen Rassen ajelevan tornille johtavaa tietä joten heidät viittoiltiin myös paikalle. Tällä välin Kaijis kävi vielä koukkaamassa meikäläisen tornilta hieman lähempänä lintua olevalle metsäsaarekkeelle, josta saatiin ihastella mukavasti hemmetin hianoa lyhytvarvaskiurua (CAL BRA)!

Viiruttomat kyljet loistivat mukavasti © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Viiruttomat kyljet ym tuntomerkit näkyivät mukavasti  © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Hetken perästä lähestynyt saderintama läväytti oikein kunnon rankkasateen niskaamme, mutta eipä tuo hirveästi tunnelmaa laskenut. Bongareita alkoi valua paikalle, kun me jo pakkailimme litimärkiä kamojamme autoihin.

Päälaki näytti joistain kulmista hyvinkin punaruskealta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Päälaki näytti joistain kulmista hyvinkin punaruskealta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Ukkelit läpimäriksi kastanut rankkasadekkaan ei paljoa haitannut :-) © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Ukkelit läpimäriksi kastanut rankkasadekaan ei paljoa haitannut :-) © Pipsa Kaunisto

/KKa

Posted in perusretket, rarit ja pikkurarit | Leave a comment

Aikaisen pääsiäisen löysäilyä

“Lintublogosfääri” tuntuu osoittavan hiljenemisen merkkejä muuallakin kuin kaartin sivuilla – mahtavatko nopeammat viestimet olla jyräämässä blogitkin unholaan? No, eipä tässä ole liiempiä kerrottaviakaan ollut, kai. Kevät on edennyt aika nihkeän tuntuisesti ainakin idässä, mutta nyt hanat vaikuttaisivat olevan pikku hiljaa aukeamassa. Vihdoin. Pääsiäisviikonloppuna tuli tietysti retkeiltyä, ilman sen suurempia tuloksia.

Lappeenrannan Hanhijärven Rantalan peltojen tulvaa pitkäperjantaina. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lappeenrannan Hanhijärven Rantalan peltojen tulvaa pitkäperjantaina. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Hanhia on alkanut pikku hiljaa valua maisemiin, ja lähimestoista etenkin Rantalan pelloilla on tullut notkuttua useampanakin päivänä – pääasiassa samoja hansuja läpi kelaamassa. Pitkän viikonlopun paras noteeraus ko. kohteesta oli reilut 420 “Afroa” eli tundrametsähanhea (Anser fabalis ssp. rossicus) ja 120 tundrahanhea (Anser albifrons). Haussa olleita merihanhea, lynohaa tai vaikka porkkananokkaista tundraa ei silmille pompannut.

Skouppisuttua Rantalan hanhista. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Skouppisuttua Rantalan hanhista. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sunnuntaina kaasuttelin Konnunsuon lakeuksille jonkinmoisen muuton toivossa. Paiste oli pitkästä aikaa komia, mutta vastainen tuuli taisi torpata menon lähes totaalisesti. Sen verran ihmispopulaakin oli peltojen kulmilla, että katsoin paikkojen olevan hyvin hallinnassa – ja lähdin vetämään muille maille. Kaartin kloppien kesken käytävää spondevuodariskabaa varten kun pitää sulkea kaikki lintuihin liittyvät sosiaaliset kanavat (enkä siis puhu nyt niinkään “somesta”), ettei vaan sais tietoa mahdollisesti spondestikin eteen tulevista fågeleista etukäteen ;)

Konnunsuon peltotien aakeilla laakeilla oli vielä suht hiljaista, ellei kiurujen laulantaa ja väreilyssä lonnineita hanhia ota huomioon. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Konnunsuon peltotien aakeilla laakeilla oli vielä suht hiljaista, ellei kiurujen laulantaa ja väreilyssä lonnineita hanhia ota huomioon. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lappeenrannan Kaislasen pieni sula kerää perinteisesti vessujen ensimuuttajia. Toistaiseksi meininki on ollut vielä melko mitäänsanomatonta ja määrät vähäisiä. Joka keväinen harmittelu näkymän umpeenkasvamisesta on toki jo käynnissä, syystäkin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lappeenrannan Kaislasen pieni sula kerää perinteisesti vessujen ensimuuttajia. Toistaiseksi meininki on ollut vielä melko mitäänsanomatonta ja määrät vähäisiä. Joka keväinen harmittelu näkymän umpeenkasvamisesta on toki jo käynnissä, syystäkin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Eestaas-suhailuun ja ainakin näennäiseen linnuttomuuteen tympääntyneenä päätin lähteä sunnuntaina vuoden toiselle ekoretkelle, vaikka parisen kuukautta varastossa seisseen filutson takakiekossa olikin jonkinmoista sivuttaisklappia (liekö jo ottanut nokkiinsa viime vuoden revittelystä…). Täytyy kyllä todeta, että fiilis oli heti korkeammalla! Ekovuodareita toki ropisi laariin runsaasti, mutta parasta hommassa taisi kuitenkin olla se kiireettömyys, joka autoretkeilystä usein puuttuu – homma kun kääntyy ratin takaa aukeavan laajemman retkeilysäteen myötä helposti hosumisen puolelle, ainakin tällaisena ajankohtana, kun mestat eivät vielä ole pullollaan lintuja.

Pääsiäismaanantain eka kohde – pontikkamehtä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Pääsiäismaanantain eka kohde – pontikkamehtä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivän ekan kohteen, pohjustetun pontikka- eli pohjantikkametsän reunasta rapsahti vuodarilistalle intensiivisesti tärissyt “roklo” (peukaloinen Troglodytes troglodytes), joka myöhemmin pisti lauluksikin. Kuusikon koluamisesta huolimatta varsinainen kohdelaji ei kuitenkaan suostunut antautumaan, liekö siirtynyt alueen voimakkaan parturoinnin pirstomassa maisemassa vaikkapa seuraavaan saarekkeeseen.

Läheiselle peltotulvalle poljettuani onnistuin edellisistä vuosista viisastuneena lähestymään lätäkköä niin, etteivät päivälevollaan kelluneet hansut ja sorsat lävähtäneet heti taivaan tuuliin. Perushanhia selatessa verkkokalvolle piirtyi yllättäen ehkä Suomen komeimman puolisukeltajan kuva, kun komias heinätavikoiras (Anas querquedula) plutras plätäköllä! EKLY:n verkkosivujen listauksen ja ajankohtaisten tietojen perusteella havis muuten sijoittuu maakunnan kautta aikain kolmanneksi varhaisimmaksi – tosin kyseessä lienee sama yksilö, jonka Lepra-jyrä Vanhapelto oli jälkikäteen saamani tiedon mukaan kepittänyt jo edellisenä päivänä (5.4.) Kaislaselta.

Ylimegee skouppi alueellisesti aikaisesta "hetasta". © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Ylimegee skouppi alueellisesti aikaisesta “hetasta”. Hyvä jos sen siitä tuntee! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivälle kertyi kilsoja reilut 40. Se ei ole kovin kummoisesti, mutta talviajan löysäilyn jälkeen ns. istumalihakset alkoivat loppureissusta ilmoittelemaan itsestään enemmissä määrin, eikä alamäkien kohdalla tarvinnut kahdesti kehottaa nousemaan satulasta putkelle…

/TT

Posted in perusretket, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment