Tuulta päin

Torstaina sääennuste lupaili tulevalle aamulle eteläistä tuulta ja pilvipoutaa. Lappeenrannan Haapajärven suunnalta kuuluneet vessuhavikset kertoivat järven olevan jo ainakin osin auki, joten päätin polkaista perjantaiaamuna tornille tapittelemaan. Easier said than done, sanois kansainvälinen. Tuuli ei nimittäin ollutkaan ihan sieltä laimeimmasta päästä, ja huumorin kukka meinas menomatkan puolivälin jälkeen jo nuupahtaa puhuria päin polkiessa. Keskeytys ei sentään käynyt mielessä, mutta sama tuiverrus oli vastassa tornilla – ihan mukavien vessumäärien laskemisen jälkeen (mm. tavi Anas crecca 271, haapana A. penelope 52 ym.) ei staiji putken täristessä ja korvien suhistessa paljoa napostellut. Siirryin siis läheiselle, järven kunnostushankkeen aikana syntyneelle jättömaakasalle.

Päivän nisäkäsvuodarista vastasi hirvikaksikko (Alces alces). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

No eipä sekään juur auttanut. Kuiva savivalli nousi silloin tällöin silmille tuulen mukana, eikä taivaallakaan mitään suurenmoista liikettä näkynyt – tosin edellisten päivien valossa rastaita valui vastatuuleen massiivisia määriä: räkättejä (Turdus pilaris) reilusti toista sataa, punakylkiä (T. iliacus) sadan luokkaa ja vuodariksi pläjähti laura (-ulu-stas T. philomelos), joita näkyi vajaat kymmenen. Myös komias juhlapukuinen kuikka (Gavia arctica) sujautti itsensä vuodarilistalle matkallaan kohti eteläisiä. Tunnin tovin jälkeen alko piisata, ja lähdin sotkeskelemaan takas kohti luodetta.

Jo ennen asvalttitielle palaamista pilkahti rantapellon hanhiparvesta silmään jotain vaaleampaa. Kuitusen Karrin eilen plokkaama lynoha (-hyt-kka-nhi Anser brachyrhynchus) löntysteli edelleen mestoilla, abaut 70:n metsurin (A. fabalis) ja muutamien tundrien (A. albifrons) seurueessa. Samalla pellolla käyskenteli kaheksan kuovi (Numenius arquata), joita oli omiin silmiin sattunut toistaiseksi vain muutamia – vuodari pläjähti plakkariin viikon alkupuolella.

Kännyskouppia Haapajärven lynosta (Anser brachyrhynchus). © Totti Toiskallio / käpykaarti.net

Vaikka rastaita tuntuikin vellovan lähinnä lounaisiin suuntiin, ei pelloilla vielä näkynyt juurikaan lössejä, joista seraa olis voinut ajatella kaivelevansa. Päivän seuraavasta vuodarista vastasi Rantalan kulmilla ruokinnan jämillä hengaillut koiras järri (-peippo Fringilla montifringilla), jonka jälkeen siirryin pellon tuulensuojaiseen reunaan tapittelemaan. Eka iipee (iso petolintu) paljastui putkessa piekanaksi (Buteo lagopus), ja sen jälkeen vartissa meni kaksi muutakin lajin edustajaa. Meno tyssäs kuitenkin loppustaijin ajaksi siihen. Päivän komeimman fågelin tittelin sai kuitenkin seuraavaksi näkynyt Buteo – tyylipuhdas Börringen hiha (-iri-ukka Buteo buteo). Lintu hengaili melko paikallisen oloisena, samoin kuin se oli tehnyt paria päivää aiemmin Rutilan Jarkon silmien alla. Kuus kurkea (Grus grus) muutti, mutta silmät ei kyenneet kepittämään Vanhapellon Matin Kaislaselta näkemää, just oikeaan suuntaan tullutta kattokekeä.. No, ehkä sit myöhemmin keväällä. Jos tuuri käy.

Rantalassa kierrellyt komia Börringen hiirihaukka (Buteo buteo) © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Vajaa viikko sit sunnuntaina yhytin Hanhikempin rudepellolta yli 60:n linnun hajanaisesta hemppojengistä vuorihempon (Carduelis flavirostris, ihan kivan tason laji ainakin täällä päin), joten päätin lähteä tsekkaamaan mestat uusiks. Hanhijärven viimeiseltä jääreunukselta löytyi vuodariks jouharipari (jouhisorsa Anas acuta) ja mm. 19 tusoa (kka-tka Aythya fuligula), jotka on olleet vielä suht vähissä. Hemppomestoilta ei löytynyt enää kuin 4 normi-cannabinaa, mutta ah-niin-keväinen pujavi (-na-lka-klo Tringa totanus) huuteli ittensä vuodariksi pellon keskellä kulkevan kuusirivin takaa. Eipä löytynyt Kaislasen kekeä pelloiltakaan.

Lähes viikon takainen "vuhe" (Carduelis flavirostris) vasemmalla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Vuodarihemari (Haematopus ostralegus), vähintään yhtä tyylikkäänä ku TLY:n "vaakunassa". © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Vimonen etappi oli Kourulanmäen ”kaupunkilaidun”, teollisuusalueen nurkalla edelleen toimiva pieni kantturatila Toikansuon kupeessa. Ridien (naurulokki Larus ridibundus, 170p) ja useemman kymmenen kanikan (kalalokki L. canus) seasta pingahti silmille oman vuoden eka hemari (meriharakka Haematopus ostralegus) lantakasan reunoja tonkimassa. Paikalle rullatessa oli ohi läpsytellyt vuoden kolmas henkilökohtainen selo (-lkä-kki Larus fuscus fuscus), ja hemaria kohti räiskiessä huomasin plotalla toisenkin fuscuksen tulevan yli. Ei muutaku etsimeen sekin – ja sehän sit paljastuki tuhkaselkälokiks (L. fuscus heuglini/graelsii/intermedius), lähinnä kait hegulityyppiseksi. Kahentoista kuovin parven tipahdettua muutolta ”pee”, olikin aika vetästä vimoset kilsat takas kotio.

Tuhkis (Larus fuscus h/g/i) Kourulanmäen nurkis. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

/TT

Posted in retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment

Harvinaista perhostelua ja korea sorsabojo

Aikainen kevät on ollut taas jonkin aikaa hieman tukoksissa lintujen muuton osilta, vaikka muutamia pikkuharvinaisuuksia on harvakseltaan Suomeen ripotellutkin (olen siis täysin pyyhkinyt mielestäni mm. karvaan hylsyn tarjonneen kaspiantyllin :-). Lintumassoja odotellessa lähdin parin perhosgurun matkaan pääkaupungin suuntiin, etsimään yhtä kevään ensimmäisistä harvinaisuuksista, huhtimittaria (Agriopis marginaria). Tämän lajin naaraat ovat käytännössä siivettömiä, lähinnä hämähäkkejä muistuttavia veijareita, joita nähdäkseeen on kyttäiltävä ihan tosissaan öiseen aikaan taskulampun valossa sopivia puiden runkoja esiintymislueelta. Lajin koiraat sentään näyttävät normaalilta mittari-perhoselta, jopa kauniilta sellaiselta :-). Mestoille saavuttuamme etsittiin näitä alkukevään ihmeellisyyksiä reilusti toista tuntia tuloksetta, kunnes viimein äkättiin yksi koiras noin neljästä metristä kuusen oksan alta värjöttelemästä. Suht kowa perhoselis kilahti plakkariin ja vaikka loppuiltana ei enää enempiä ”marginarioita” löydettykään, ajeltiin hyvillä fiiliksillä takaisin Turguun aamun tunteina.

Agriopis marginaria, huhtimittari-koiras © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Seuraavana päivänä (pe 11.) kantautui tieto mandariinisorsasta (Aix gal) Paraisilta. Vettä vihmoi urakalla, mutta päätettiin silti lähteä Pipsan kanssa koittamaan Suomessa pinnakelpoisuuden saavuttanutta sorsaa (mm. Briteissä esiintyy ilman istutuksia lisääntyvä populaatio jne, joten luonnossa lisääntyneiden yksilöiden suht ookoo eksymistodennäköisyys lienee vakiinnuttanut lajin pinna-statuksen häkkikarkurista ”oikeaksi lajiksi”). Paikanpäälle löydettiin mukavasti, vaikka navigaattori ohjeistikin ilmoitetulla osoitteella jonkun verran pitkäksi. Perillä vastassa ollut talon isäntä ohjeisti ääreis-vieraanvaraisesti meidät katsomaan ensin ranta-suulin ikkunasta aivan ikkunan alla sadetta pidellyttä sorsaa. Tämän jälkeen hiippailtiin vielä isännän opastuksella viereisen lahdenpoukaman tyrni-puskan takaa ottamaan ikuistus laiturin välistä muistoksi, ja lähdettiin viikonlopun viettoon mukava laji haviksissa!

Koiras-mandariinisorsa Paraisten Bollbölessä © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

/KKa

Posted in bongaukset, rarit ja pikkurarit | Leave a comment

Maaliskuraa ja pari pojoa

Perjantaiaamun pikkupakkasessa rullailin Kaislaselle, jossa huhujen mukaan oli jo jonkinmoista sulaa. Peippojen (Fringilla coelebs) määrä oli kivunnut edellisen päivän muuttajien myötä, ja kevään ekan omiin korviin kuuluneen laulun jälkeen vajaan kymmenen kilsan suoralla kuului yli 10 laulavaa koirasta. Päivän ekasta vuodarista puolestaan vastasi tienpielimetsässä tiristellyt punarinta (Erithacus rubecula).

Mettähanhiparvi (Anser fabalis rossicus) nousemassa Kaislasen itärannan sulalta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Itärannan kaltsilla putken kuvaan piirtyi ensin 92:n Anserin (pääosin metsähanhia Anser fabalis ja muutama tundra- A. albifrons) sulomuodot, ja aamun mittaan pajattajia ja muutama kiljahtelijakin tipahti järvelle pikkuporukoissa. Muutoin sulissa oli hiljaisen oloista, nokikana (Fulica atra) sentään kiukutteli itsensä (eko)vuodarilistalle, muusta vesi-avifaunasta vastasivat noin 30 sinisorsaa ja kourallinen telekkiä (Bucephala clangula).

Salmisen Arin saavuttua jatkettiin tipahtelevien hanhien tsiigailua, ja lopulta toivelistalajikin – lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) plörähti länsirannan sulaan. Maijniota! Täälpäi lynohia kuitenkin esiintyy vielä suhteellisen vähissä määrin, toisin kuin länsirannikolla. Pois lähtiessä arvioitiin järvellä löhöilevän palttiarallaa 500 hanhea, myöhemmin Vanhapellon Matti oli räknäillyt noin 750.

ASa näpyttelee lynohatietoa paikallisille. Kaislasen itärannan kaltsin näkymä alkaa pikkuhiljaa kasvaa umpeen... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Koo-äs-ällältä poistuttuamme päätimme lähteä könyämään mehtomettiä, kun noin puolimatkaan oli jo kuitenkin poljettu. Matilta saatiin vinkki eräästä metsätiestä, ja summittaisen pysähdyksen sekä mehtässä suoritetun käppäilyn jälkeen olin just selittämässä jotain suu soikeana, kun Arska osoitti sormella kauemmas ja totesi, että ”jotain isoa ja mustaa sieltä lähti ryminällä”. Itse olin ilmeisesti niin omien hölötysteni pauloissa, etten kerennyt tilanteeseen lainkaan mukaan. Arska oli kuitenkin nähnyt linnun lähtösuunnan, joten komppia jatkettiin lentoradan suuntaisesti, kunnes,.. ”Tosa!” Ukkomezzo (Tetrao urogallus) räpisteli lentoon jostain puunlatvasta komiasti, lähes suoraan yläpuoleltamme – ja jumalaare se olikin taas iso! Pojo plakkariin (Ari oli hoitanut lajin jo aiemmin), ja evästauon, pehmeiden metsäteiden – jossa renkaat upposivat pintaa syvemmälle ja tekivät polkemisesta tuplasti normia raskaampaa – sekä sopivasti tien mutkien mukaan kääntyilleen vastatuulen kautta toisenlaisiin metsiin. Pontikkaa yritettiin hommata Arskalle ekovuodariksi pariltakin pläntiltä, mutta käsiin jäi vain eioota. Aika alkoi olla kortilla, joten kokat käännettiin kohti koteja – yhteensä päivälenkillä tuli sotkettua 51 kilsaa.

Täällä ei kompattu, vaikkei kyltillä varmasti minkäänmoista lain voimaa olekaan. Fingelska näyttää kyltittäjältä kuitenkin sujuvan kohtuullisesti. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lördaagin ennuste povaili reilumpaakin muuttolätinää, mutta todellisuus oli ennakkotarua ihmeettömämpää. Muuton ripottelua tuli tapitettua Lepra-cityn ekopinnamiesten porukoissa Toikansuon entisen kaatopaikan laella. Luulin puol ysin maissa kasalle kammetessani olevani ensimmäisten joukossa, mutta eteläisiin haroi kasalla jo kolme ukkoa – Rutilan Jarkko oli ollut paikalla jo kuuden kieppeillä aamulla. Huhhuh. Aikainen lintu tunnetusti nappaa madon, mutta maa on sentään vielä roudassa…

Pienen lämmittelykompin aikana tuli paparazzoitua kasan staijimiehiä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Vuodareita läpsähteli päivän aikana seittämän: ili (punakylkirastas Turdus iliacus), nitku (niittykirvinen Anthus pratensis), västäräkki (Motacilla alba), grusi (kurki Grus grus), sisu (sinisuohaukka Circus cyaneus) sekä sisiksessä kohtuumukavat meri-alkuiset lokki (Larus marinus) ja kotka (Haliaetus albicilla), joista jälkimmäinen valkopyrstö rundaili komiasti kotvan plusmiikassa argarien kiehnätessä ja karjuessa lähtöpasseja lentävälle ladonovelle. Halia tiiratessa JRu plokkas pienemmän pedon viereltä, joka osoittautui heti alkuunsa hihaksi (hiirihaukka Buteo buteo). Fågelin punaruskea väritys vaaleine pyrstöineen yms. oli kuitenkin luokkaa vulpinus – ja rakenne sekä rinnan heikohko puolikuu lähinnä triplabuteon. Kumman näköinen otus meni sen verran korkealla ja täpäkästi liitäen kohti luodetta, ettei yläpuolen näkemiseen ollut tsäänssejä: alapuolen perusteella voisin heittää peliin vaikka jonkinasteisen integraden kahden alalajin väliltä.. Tiä siit sit.

Toikansuon yli läpsytellyt hali eli meko eli merikotka (Haliaetus albicilla) eli lentävä ladonovi eli vanha valkopyrstö eli... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Maailma on raadollinen. Tämän hillerin (Mustela putorius) kohtaloksi oli koitunut moottoriliikenne. Jo toinen kerta, kun löysin alueelta raadon – elävänä ei oo moista osunut kohdalle ikinä... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Kasalta poistuttiin iltapäiväkahdelta, ja päätin vielä koukata läheisen Papinniitun peltojen kautta. Reittivalinta mullanottamon kautta ei ollut ehkä sieltä parhaasta päästä, varsinkin kun olin puunaillut ja öljyillyt tsygääni just torstai-iltana.. Mutavellistä kuitenkin päästiin, ja peruscorvuksia lukuun ottamatta tyhjät pellot vilkuiltuani pyöritin ravasta rahisevia kampia kohti kotipuolta.

Reittivalinta oli jees. Kura voi joskus tarkoittaa jotain muutakin kuin kulorastasta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sunnuntaina ei oikein jaksanut huvittaa, kun tuulikin oli taas pohjan puolella. Kotona aikani lonnittuani päätin kuitenkin käväistä läheisellä Pappilansalmella Kaukaanselkää katsomassa. Vedet pullottivat edelleen sitä itteään – vettä – eikä suurempia vessumääriä ollut saapunut. Vuodarilistalle pläjähti kuitenkin ”jiipee” (juhlapukuinen) koiras-tukkasotka (Aythya fuligula) ja pienellä staijilla kuus hihaa (B. buteo) muutti. Nakkelikoiras (Sitta europaea) kailotti Pappilanniemen puolella edelleen lauluaan, naaraan hääriessä kotihommissa…

Tollasiaki on jo. Tundrahanhi (Anser albifrons). Maaliskuussa. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

/TT

Posted in perusretket, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment

Kevät toi, kevät toi… hylsyn jos toisenkin

Samoihin aikoihin kun Björneborgissa hekumoitiin käsittämätöntä maalislajia mässäillen, kaartiporukoissa keskityttiin lähinnä hylsyilyyn. Maanantain kevyehkön eteläkarjalaisen ekoiltalenkin (75km) jälkeen lappari soi korkeintaan halluna korvien välissä, mutta pinnalistoja sillä ei edelleenkään koristeltu – parin tunnin paikalla seisoskelusta huolimatta. Turkulaisdelegaatio puolestaan tiputteli hylsyjä pohjoisnaapurinsa puoleen, ja lähti tyhjin käsin paluumatkalle Kaspianmeren suuntaan kaihoisasti katsellen.

Mut näinhän se menee. ”Ei tätä tekis, jos aina vaan näkis”.

Rutilan Jarkko – ei liene sukua Emberizalle – pällistelemässä Konnunsuon lumettomia peltoja ekopöllöilyn taukopaikalla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Viimeisen reilun viikona aikana on kuitenkin saatu niin kaakossa kuin lounaassakin tihrutella aikaisen kevään myötä reilusti rikastunutta lintumaailmaa. Kovinta kirittely on ollut kaartin sisäisen pihavuodariskaban tiimoilta – toistaiseksi tilanne on länsimaalaisten hyväksi luokkaa 6–0, mutta asia muuttunee kevään kouran kurottaessa kunnolla myös idän nurkille.

Mutta palataanpa hetkeksi ajassa takaspäite, Lappeenrannan Toikansuon entisen kaatopaikan laelle, lauantaihin 22.3. Sääennusteen innostamana polkaisin kasan laelle ja kellon lyödessä kymmentä vaille kahdeksaa väänsin tuubit tötterölle – eli pystytin kaukoputken ja lysähdin puutarhatuolin pohjalle tihruttamaan taivaanrantaa. Päivän mittaan pikkupakkaselta plussalle noussut lämpötila ja lounaanpuoleinen puhallus oli alkukeväässä oiva yhdistelmä, ja vuodarilistoille pläjähtelikin yhtä sun toista lajia: oli lullulaa (kangaskiuru Lullula arborea), viskiä (kulorastas Turdus viscivorus), hemppoo (Carduelis cannabina), pulmust (Plectrophenax nivalis) ja pajusirkkua (Emberiza schoeniclus). Siis perustason kevätsälää, mutta vuoden ekoina omakohtaisina haviksina kivasti lämmittäviä. Päivän parhaisiin haviksiin lukeutuivat kaksi eri sisis-mersua (merihanhi Anser anser) ja koko talven alueella hengaillut tavi x sinisorsa (Anas crecca x platyrhynchos), joka ei tosin enää jaksa juuri intoa piukentaa. Sisämaamersujenkin hohtoa laimensi – joskin vain vähän – edellisenä iltapäivänä kotipartsiltani näkemä kevään eka omakohtainen hanhi, joka paljastui lähemmässä tarkastelussa yllättäin meriversioksi sekin! Partsipinna muljahti listoille, ja parin päivän päästä samaan 133:n lajin jonoon lisättiin myös kulo ja kiuru.

Viikonloppuna oli vielä sen verran snöötä, että hiljaista staijihetkeä saattoi piristää rakentamalla itselleen kanssahavainnoijan. Rauha hänen seuraavana päivänä sulaneelle sielulleen. Lauantaina tais puolestaan olla vuoden eka kerta, kun kaivoin kynän käteen ja kirjasin haviksia. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Sunnuntain sääennuste puolestaan painoi mielen matalammalle: päiväksi luvattu vesi- tahi räntätöhkä ei juuri innostanut. Aamulla keli oli kuitenkin kohtalainen, joten sotkaisin (!) ruhoni Pappilansalmen selvien vesien äärelle (salmesta näkyvää Kaukaanselkää lukuun ottamatta järvet ovat täällä vielä pääosin tukevassa jäässä). Vessuja ei vieläkään löytynyt nautittavaksi asti, mutta ekovuodareiksi poimin taivaalta ampuhaukan (Falco columbarius) ja vastarannan rusikoista korviin kantautui EKLY:n kevään ekan troglon (peukaloinen Troglodytes troglodytes) tiukka rätinä ja lopulta myös useita laulunsäkeitä. Kyl vaan. Mut ei pal mittä ihmeit kuitenka. Sade saapui lopulta iltapäivän puolella, ja duuniviikko alkoi kolkutella ovelle, harrastusta häiritsemään.

Kaukaanselän sulaa, kuva viime perjantailta. Horisontti tuntuu täällä päin kaartuvan tasaisesti vasemmalle... (vrt. postauksen eka kuva). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Mainittakoon nyt vielä kuitenkin, että lounaassa vaikuttavat TK ja KKa puolestaan seilasivat sunnuntaina lossikyydillä Nauvon puolelle. Saalis tais jäädä odotettujen muleleiden osalta nollille, mutta jossain vaiheessa puhelimeen sentään kilahti viesti: ”ad pere”, joka siis suomentuu muotoon vanha muuttohaukka (Falco peregrinus).

Päätän sekavahkon väliraporttini täältä tähän.

/TT

PS. Ehkä koht’puoliin pitää alkaa kantaa kameraakin mukana retkillä – saa siis nähdä josko blogiin ilmestyis idän puoleltakin jokunen lintukuva joskus…

Posted in perusretket | 2 Comments