Parin vuodarin vuoksi

Aamulla siis Imatran Vuokselle, kiristynyt pakkanen (aamulla 20 astetta mittarissa) viritti mieleen ajatuksen puikuista ja vastaavista, jotka pienempien sulien jäätyessä ehkä ajautuisivat isoon virtaan.

Pakkanen teki tehtävänsä myös näkyvyyden suhteen. Aamulla virran tihruttaminen oli melko turhaa... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Mellonlahdelta (kuva yllä) ei karpoja (merimetso, Pha car) kummempaa irronnut. Pois lähtiessä keskellä tietä istunut yksinäinen tikli (Car car) pakotti ottamaan uudelleen vauhtia mäen alta.

Vastarannalla, Kuparissa, linsseille piirtyi eteläkarjalaiseen talveen ”sopimattomia” siipeilijöitä, kun jo rantaan tallustellessa plokkasin kaksi isolarusta lennossa virran päältä – pariin viikkoon ei ole tullutkaan ainuttakaan lokkia nähtyä! Tsekkasin toisen saman tien marinukseksi (merilokki, Lar mar) joka on alueellisesti vähän lämpimämpäänkin vuodenaikaan ihan jees-tasoa. Toinen isolarus oli nuorempaa ikäluokkaa, ja jäi pikatilanteessa naulaamatta – eikä siitä enää rantaan tullessa näkynyt sulkaakaan. Vanha lintu kuitenkin otti useamman kierroksen matalalla virran yllä, ennen kuin lähti määrätietoisesti kauhomaan SSW. Päivän eka vuodari siis listoille.

Ad-marinus (Lar mar) lähdössä kohti etelälounasta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Metsäreitin koukkaamisen (lähes ainoana haviksena 22 teertä [Tet rix]) jälkeen päädyin IMA Kymälahteen, josta plokkasin yllätyksekseni sulana pauhaavan virran, jolle kartasta löytyi nimeksi Salojoki. Kävelin pitemmän pätkän sen rantaa, näkemättä ainuttakaan veteen jollakin tavalla liittyvää lintua, joten kurvasin takaisin Vuoksen varteen. Ekalla pysärillä näkyi mm. edellispäivänä Itä-Siitolan sorsajengiin lyöttäytynyt tavinaaras (Ana cre), joka värjötteli edelleen jään reunalla. Paikalle saapuneen mummelin pullamössö ei sille kelvannut, toisin oli serkkujen ruokahalun kanssa.

Tavinaaras (Ana cre) oli läytänyt tiensä Itä-Siitolan rannan plätämössöön. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

”Yläjuoksummilla” paikoilla tikistellessä kiikarin näkökenttään ilmestyi yks-kaks-yllättäin naaras tuso (tukkasotka Ayt ful) joka vaikutti tulleen jostain kauempaa: linnun lopulta laskeuduttua se räpsähteli hermostuneesti lentoon siirtyillen paikasta toiseen, kunnes ilmeisesti rauhoittui – ja löytyi myöhemminkin keskusliikenneaseman sorsajengin seasta. Vuodari narahti tästäkin. Toista se on kai näiden lajien kohdalla rannikolla..

Tuso aka tuskasotka (Ayt ful) tipahti Vuokseen varmaankin jostain etäämmältä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Keskusliikenneaseman iltapäivässä näyttäytyivät myös jo koko talven Vuoksella viihtynyt uivelokoiras (Mer alb) ja toinen serrakoiraista (tukkakoskelo Mer ser).

Uivelo tuuletteli kainaloitaan ennen "yöpuulle" asettumista. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

"Tukos" (Mer ser) puljaili sekin keskusliikenneaseman tuntumassa. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Kotia kohti päätin körötellä Imatran ja Joutsenon rajakorpien kautta (=Salo-Issakka & Kuurmanpohja). Illan jo pikkuhiljaa kuroessa kohti osui pupilleille kuusen latvassa nököttänyt lapanen (varpuspöllö, Gla pas) ensin IMA Vallinkoskella ja jonkin ajan päästä toinen LAP-puolella Monnonmäen tienoilla. Näiden väliinkin mahtui yksi pöllö. Salo-Issakan nurkilla ajellessani vastaan tuli ensin minibussi (linjaliikenne siis) ja sen jälkeen pärähti puhelin soimaan. Kärkkäinen olikin istunut vastaan tulleessa dösässä ja mainitsi nähneensä just mahdollisen hiiripöllön (Sur ulu) samoilla sijoilla, joilta edellinen havis on jo jonkin kotvan takaa. Ja jo saman, lyhyehkön puhelun aikana hipö löytyikin myös omille kakkuloille. Pölhöt jäivätkin melko odotetusti päivän, ja luultavasti koko viikonlopun, vimosiksi mainittaviksi haviksiksi.

Pöllödokut havaintojärjestyksessä (Gla pas / Sur ulu / Gla pas). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

/TT

Posted in perusretket, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment

Mäntysirkku!

Aamupuolella lähdin kiertämään sulaojia. Mitään ei oikein ojista löytynyt, ja ajoin pian Paimioon. Pari hiirihaukkaa (But but) pyöri alueella ja kolme jo jonkin aikaa viihtynyttä uuttupulua (Col oen) näkyi. Mielenkiintoisin oli kuitenkin Hevonpään Tebben lähellä ollut keltasirkkuparvi (Emb cit), ehkä jotain 700 lintua tms.

Kuuselan Arskan kanssa tuli parvea sitten selattua. Olimme molemmat omissa autoissamme katsomassa sirkkuja, kun molemmat alkoivat huitoa puskassa istuneen linnun suuntaan. Hyvin valko-alapuolinen sirkku, ja mm. siipisulkien reunat olivat mäsille sopivasti valkoiset, eikä keltasirkun tapaan keltaiset, eikä linnusta muutenkaan löytynyt keltaista mistään! Arska ehti napata linnusta parit kuvat, ennen kuin se pääsi katoamaan takaisin keltasirkkumassaan.

Kesiparvia on tullut selailtua jo pitempään, eikä vain tänä talvena. Tässä kuitenkin vasta eka "kunnon" sirkku! © Ari Kuusela.

Tuollainenhan se! Kai melko normaali Suomi-mäsi (mäntysirkku, Emb leu) siis näkyi hetken ja katosi taas parveen, eikä löytynyt enää uudelleen enne varpaiden jäätymistä. Mutta paikallahan lintu varmastikin edelleen on. Mitä RK sitten näiden kanssa tulevaisuudessa tekeekään, on jo ihan toinen kysymys…

Ja TLY:n alueen lajilistastahan ko. laji vielä uupui, ja koko Suomesta havaintoja oli aiemmin 12… ;)

Lisää kuvia linnusta Kuuselan Arskan kuvasivuilla.

/TK

Posted in rarit ja pikkurarit | Leave a comment

Talven kevyttä pointsailua

Tammikuun lintuelo on Varsinais-Suomessa ollut totutusti hiljaista harvinaisuuksien osalta. Vuodenalun ”kohokohtia” on ollut Salon Enolassa TK:n ja Pipsan kanssa  jo pidempään viihtyneen ison turkinkyyhkyparven (Str dec) näkeminen, järkyttävästä kelistä huolimatta.

Salon Enolan turkinkyyhky-pottia © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Näiden lisäksi Yli-Maariasta vuodarilistalle päätyivät mm. peruskivat tundraurpiaiset (Car hor), sekä syksystä asti (?) mestoilla viihtynyt hiiripöllö (Sur ulu)

Osa urpiaisparvesta, josta löytyi viisi selkeää tundraurpiaista pikakelailulla © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Hiiripöllö saalisti onnistuneesti jonkun jyrsijän työmaakonttien seasta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Tänään käytiin vielä Liedon keskustasta bointsaamassa viiden nokkavarpusen (Coc coc) parvi, ja vetämässä Nautelasta karan kokoinen hylsy. Toivottavasti kiristyvät pakkaset saavat rarirastaat sun muut harvinaisemmat sirkut pikkuhiljaa liikkeelle…

/KKa

 

Posted in bongaukset | Leave a comment

puikelo ja pölysika!

Perjantai 13. päivä valkeni. Ja maakin valkeni. Samaa höttöä onkin EK:ssa tullut jo parin päivän ajan lähes tauotta taivaalta, ja aurattujen teiden ulkopuolella kävely vaihtuu jo kahlaamiseksi. Suhailin päivän pahaenteisestä kaiusta huolimatta ylikauas Parikkalaan, jossa viikon mittaan oli parina päivänä onnistuttu näkemään ääreiskähmy puikku (pikku-uikku, Tac ruf). Heti Särkisalmen rantaparkkiksella autosta noustessani huomasin parin saukon lutraavan jään rajalla aktiivisesti. Harmillisesti ne tuntuivat olevan melko ujoja, eivätkä juuri näyttäytyneet enää päivän edetessä.

Etsi puikku! En tosin tiedä itsekään, onko lintu tässä kuvassa... ;) © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Pienenkin vesilinnun etsimisen naftilta, kartan mukaan noin 130x100m kokoiselta sulalammikolta luulisi olevan ”piece of cake”, mutta puikun kohdalla homma voi olla täysin toisin – kuten nyt. Olin onneksi tietoinen linnun kähmyydestä, eikä kiirettä ollut mihinkään. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen näin kiikarilla kahteen otteeseen jonkin tumman ”plumpsahduksen” lammen vastarannalla. Sen jälkeen sain odotella vielä tunnin linnun näkymistä määrityskelpoisesti. Lopulta selatessani rannan kivikkoa/ryteikköä putkella havahduin kiiltävään mustaan nappiin – puikun silmä! Linnusta näkyi putkessa oikeastaan vain silmä, päälaki ja vähän leukaa! Päätin lyhyen katselutuokion jälkeen nostaa silmän putkesta ja siirtyä hieman toiseen kulmaan, jospa sen näkisi vielä paremmin. Kävi kuitenkin vanhanaikaisesti: lintu kähmyyntyi, enkä jaksanut enää jäädä odottelemaan, olihan sen pää kuitenkin näkynyt mainiosti :)

Poislähtiessä luulin saavani saukon lopultakin kuvaan. Uivan nisäkkään spotattuani kaivoin kameran repusta ja roiskin ruutuja sen suuntaan. Sulkimen läpi otus alkoi kuitenkin vaikuttaa jotenkin oudolta saukoksi – ja minkkihän se olikin. Jo toinen nisäkäsvuodari siis nasahti – vai meneekö sittenkin häkiksi?

Minkki (Neovison vison) on the run! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Metsähaahuilun jälkeen piti vielä poiketa Rautjärven Kokkolanjoella. Etsiskeltyäni turhaan parkkimestaa Ritakosken lumivallien keskeltä köröttelin ennestään tuntemattomaan suuntaan ja löysin itseni Uudensillankosken pielestä. Hämärtyvästä iltapäivästä paikalta löytyi yksi lintu, kara (koskikara siis, Cin cin). Kuvista huomasin, että lintu kantoi vasurissaan punaista värirengasta, oikeassa tais hohdella metallinen. Missä lie moiset kinttuihinsa saanut?

Uudensillankosken kara (Cin cin) kantoi vasemmassa nilkassaan punaista värirengasta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lauantaina töhkää tuprutti edelleen. Aamupäivällä, tiputettuani vaimon matkan varrelle, lähdin selaamaan Imatran Vuoksea. Arvoin jokikatselmuksen aloituspaikkaa hetken, ja päädyin starttilinjalle Vuoksensuun satamaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajella suoraan lintujen ja niiden katselijoiden suosikkimestoille cityn kupeeseen… Pikasiirtymä sinne tulikin pian. Katseltuani hetken Niskalammen muutamaa telkkää ja kuunneltuani kuusikon suhinaa, lähdin siirtymään alajuoksun suuntaan, kun puhelin piippasi: allihaahka (Polysticta stelleri) Itä-Siitolassa! Kurvasin parin kilometrin matkan vastarannalle keskusliikenneaseman pläidensyöttöpaikalle, ja hieman etäämmällä kellunut ad naaras löytyi sujuvasti putkeen! Mainijota! Lintu näkyi myöhemmin kirjaston kupeesta putken täydeltä, paremmin kuin mikään aiempi kohdalle osunut ”pölysika”. Ainoa harmi hommassa oli, ettei lintu sattunut – vieläkään – olemaan (jp) koiras. Sellaista ei ole nimittäin meikän kakkuloille osunut vieläkään kertaakaan!

Rantasen ja Kauppisen plokkaama "selleri" (Pol ste) oli laskeutunut miesten näkökenttään todennäköisesti muutolta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Samoilta sijoilta silmiin osui myös syksystä asti virrassa viihtynyt uivelo (Mer alb), joka myöhemmin tunki linsseille myös alajuoksummalla.

Juhlapukuinen koiraspuolinen uivelo (Mer alb), tuttavallisemmin kuivelo, on gomias fåkeli! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Imatrankosken yksinäisestä pihlajapuskasta koppautuivat vuodarilistalle vielä tilhi (Bom gar) ja räkä (-ttirastas, Tur pil). Imatrankosken sillan pielessä käpyjä koukki viiden pikkuloxian (-käpylintu, Lox cur) jengi, mutta toivottua, ja paikalla pariin otteeseen talven aikana nähtyä kirjosiipeä en alueen käpypaljoudesta löytänyt, liekö kovin paikallinen ollutkaan.

Näillä kulmilla talvinen räkä tuntuu olevan harvinaista herkkua, vaikka nokka välillä tuhiseekin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Päivän taas jo hämärtyessä löytyi paikalta, joka jääköön tarkemmin nimeämättä, vielä vasetipariskunta (valkoselkätikka Den leu) nabuttelemasta runkoja!

Dokufotot vaseteista (Den leu). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

/TT

Posted in bongaukset, rarit ja pikkurarit, retkellä Etelä-Karjalassa, retkellä Varsinais-Suomen ulkopuolella | Leave a comment