Aamulla siis Imatran Vuokselle, kiristynyt pakkanen (aamulla 20 astetta mittarissa) viritti mieleen ajatuksen puikuista ja vastaavista, jotka pienempien sulien jäätyessä ehkä ajautuisivat isoon virtaan.
Pakkanen teki tehtävänsä myös näkyvyyden suhteen. Aamulla virran tihruttaminen oli melko turhaa... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
Mellonlahdelta (kuva yllä) ei karpoja (merimetso, Pha car) kummempaa irronnut. Pois lähtiessä keskellä tietä istunut yksinäinen tikli (Car car) pakotti ottamaan uudelleen vauhtia mäen alta.
Vastarannalla, Kuparissa, linsseille piirtyi eteläkarjalaiseen talveen ”sopimattomia” siipeilijöitä, kun jo rantaan tallustellessa plokkasin kaksi isolarusta lennossa virran päältä – pariin viikkoon ei ole tullutkaan ainuttakaan lokkia nähtyä! Tsekkasin toisen saman tien marinukseksi (merilokki, Lar mar) joka on alueellisesti vähän lämpimämpäänkin vuodenaikaan ihan jees-tasoa. Toinen isolarus oli nuorempaa ikäluokkaa, ja jäi pikatilanteessa naulaamatta – eikä siitä enää rantaan tullessa näkynyt sulkaakaan. Vanha lintu kuitenkin otti useamman kierroksen matalalla virran yllä, ennen kuin lähti määrätietoisesti kauhomaan SSW. Päivän eka vuodari siis listoille.
Ad-marinus (Lar mar) lähdössä kohti etelälounasta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
Metsäreitin koukkaamisen (lähes ainoana haviksena 22 teertä [Tet rix]) jälkeen päädyin IMA Kymälahteen, josta plokkasin yllätyksekseni sulana pauhaavan virran, jolle kartasta löytyi nimeksi Salojoki. Kävelin pitemmän pätkän sen rantaa, näkemättä ainuttakaan veteen jollakin tavalla liittyvää lintua, joten kurvasin takaisin Vuoksen varteen. Ekalla pysärillä näkyi mm. edellispäivänä Itä-Siitolan sorsajengiin lyöttäytynyt tavinaaras (Ana cre), joka värjötteli edelleen jään reunalla. Paikalle saapuneen mummelin pullamössö ei sille kelvannut, toisin oli serkkujen ruokahalun kanssa.
Tavinaaras (Ana cre) oli läytänyt tiensä Itä-Siitolan rannan plätämössöön. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
”Yläjuoksummilla” paikoilla tikistellessä kiikarin näkökenttään ilmestyi yks-kaks-yllättäin naaras tuso (tukkasotka Ayt ful) joka vaikutti tulleen jostain kauempaa: linnun lopulta laskeuduttua se räpsähteli hermostuneesti lentoon siirtyillen paikasta toiseen, kunnes ilmeisesti rauhoittui – ja löytyi myöhemminkin keskusliikenneaseman sorsajengin seasta. Vuodari narahti tästäkin. Toista se on kai näiden lajien kohdalla rannikolla..
Tuso aka tuskasotka (Ayt ful) tipahti Vuokseen varmaankin jostain etäämmältä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
Keskusliikenneaseman iltapäivässä näyttäytyivät myös jo koko talven Vuoksella viihtynyt uivelokoiras (Mer alb) ja toinen serrakoiraista (tukkakoskelo Mer ser).
Uivelo tuuletteli kainaloitaan ennen "yöpuulle" asettumista. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
"Tukos" (Mer ser) puljaili sekin keskusliikenneaseman tuntumassa. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
Kotia kohti päätin körötellä Imatran ja Joutsenon rajakorpien kautta (=Salo-Issakka & Kuurmanpohja). Illan jo pikkuhiljaa kuroessa kohti osui pupilleille kuusen latvassa nököttänyt lapanen (varpuspöllö, Gla pas) ensin IMA Vallinkoskella ja jonkin ajan päästä toinen LAP-puolella Monnonmäen tienoilla. Näiden väliinkin mahtui yksi pöllö. Salo-Issakan nurkilla ajellessani vastaan tuli ensin minibussi (linjaliikenne siis) ja sen jälkeen pärähti puhelin soimaan. Kärkkäinen olikin istunut vastaan tulleessa dösässä ja mainitsi nähneensä just mahdollisen hiiripöllön (Sur ulu) samoilla sijoilla, joilta edellinen havis on jo jonkin kotvan takaa. Ja jo saman, lyhyehkön puhelun aikana hipö löytyikin myös omille kakkuloille. Pölhöt jäivätkin melko odotetusti päivän, ja luultavasti koko viikonlopun, vimosiksi mainittaviksi haviksiksi.
Pöllödokut havaintojärjestyksessä (Gla pas / Sur ulu / Gla pas). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net
/TT
