Piäntä mäherrystä ja muutama pointsi

Tiistaina 15.5. oltiin TK:n ja Kuuselan Arskan kanssa muutaman tunnin staijilla Paimion Hevonpään suunnilla. Itä-Suomessa vihmoi rareja taivaan täydeltä, joten kauhialla tuurilla täällä Varsinais-Suomen lintutyhjiössäkin olisi pienen pieniä mahdollisuuksia harvinaisuuksien näkemiseen. Ekan tunnin aikana mäherrettiin yksi isohko petolintu, joka roikotteli haarahaukkamaiseen tapaan siipiään. Hetken päästä tästä Kuusela plokkasi suohaukan, joka määrittyi sirosuoksi (=aro-/niittysuohaukka) suht pikaseen. Lintu kuitenkin katosi näkyvistä jonnekkin putsarin suuntiin, ja eikun autolla perään. Loppujen lopuksi sirosuo saatiinkin näkyviin sen siipeillessä jo kaukana abaut pohjoisen suuntaan. Lintu saatiin määritettyä 2 kv:ksi, mutta satavarmaksi naulaamatta jäi, vaikkakin vahva pygge (Cir pyg), eli niittysuo -fiilis suuhun jäi…

Pienten sadattelujen jälkeen palattiin alkuperäiselle staijipaikalle, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun jo plokattiin uusi suohaukka, joka sekin määrittyi sirosuoksi suht välittömästi. Lintu saatiin heitettyä +2kv naaraaksi ja arosuon (Cir mac) fiilis oli vahvasti ilmassa,  mutta tämäkin pirhulainen meni juuri hieman liian kaukaa määrityksen naulaukseen. Pirhanan pirhana.

Jonkin ajan kuluttua Kaijis plokkasi vielä yhden ip:n, joka sekin pisti hetkellisesti uggelit tärisemään. Todella pitkäsiipiseltä näyttänyt karpaali-veijari leijaili siivet loivassa v-asennossa kohti hieman hankalassa valossa, mutta loppujen lopuksi kaikista arohiirihaukka-toiveista huolimatta lintu vääntäytyi nuoreksi 2 kv piekanaksi (But lag).

Tärinää aiheittanut piekana © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Tumma pyrstön kärki paljasti loppujen lopuksi nuoren lagon hämyn © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Tästä taidettiin sen verran lannistua, että staijaamiset ja rarien löytämiset jätettiin suosiolla Itä-Suomen kontille näiltä osin.

Seuraavana päivänä oltiin taas muutaman tunnin staijilla samaisella peltotiellä, muttei kevään ekaa pernistä (mehiläishaukka Per api) ja punavarpusta (Car ery) ihmeempää  linsseille tarttunut. Illan suussa käväisin vielä Turun Koroisissa Pipsan kanssa pointsaamassa Nurmen Tarpin löytämän viiriäisen, joka taisi olla ensimmäinen toukokuussa havaitsemani Coturnix. Videossa taas nupit kaakkoon, niin voinee jotain tvitttailua kuuluakin…

You need to a flashplayer enabled browser to view this YouTube video

Torstaina aamutuimaan Pyhämaan Rihtniemestä oli löydetty juhlapukuinen amerikanjääkuikka (Gavia immer), jota pienen säätämisen jälkeen lähdettiin tuijottelemaan Pipsan kanssa. Matkalla vettä satoi välillä melkeen kaatamalla, mutta Rihdin tornin parkkikselle päästyämme ilma oli jo suht kirkas. Kiireen vilkkaa liukkaita pitkospuita pitkin tornille. Perillä paikallinen orni kertoi linnun uineen varmaankin jo katveeseen tornista katsoen vasemmalle, rannan puiden suojiin… Pientä tutinaa puntissa, mutta onneksi suht rassaavan kymmenminuuttisen jälkeen IMMERI löytyi muutaman sadan metrin päästä rannan edustasta sukeltelemasta!

Kännykällä otettua rähmädokkaria amerikanjääkuikasta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

/Wepposaa lintuilua, KKa

Posted in bongaukset, perusretket | Leave a comment

Kerta se on ensimmäinenkin. Ja viimeinen.

Kevään parhaat päivät kannattaa viettää joko sisätiloissa tai työ- ja vapaapäivien reissuilla – joka tapauksessa jossain täysin muualla kuin maastossa, eikö? Vapomassat ovat valuneet komiasti ohi työpäivien aikana, ja rarilta haiskahtava sääennuste antaa aiheen odottaa ohareita myös viikonlopulle, kun poistumme idästä lounaan suuntaan.

Ilmeisesti luppokesää viettäviä joutsenia löytyy sieltä täältä. Tässä yksi Haapajärven pikkuporukasta lähinnä kuvituskuvana. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Eilen illalla Turun junasta astuttuani suuntasin iltaretkelle LAP Haapajärvelle, josta oli päivällä löytynyt musti a.k.a. mustatiira (Chl nig). Lintu lentelikin mukavana pikkulokki- ja kalatiirajengissä, toki reilumpaa etäisyyttä jatkuvasti pitäen. Muita ihmeitä ei tyynestä illasta irronnut.

Aamun ennuste näytti sen verran tyyntä, että päätin kipaista ennen töitä Savitaipaleen keskustaan, jossa Loipon klaanin löytämä keltahemppo (Ser ser) on laulellut aktiivisesti jo useamman päivän – tai ainakin aamun – ajan. Kumma kyllä tämäkin fågeli löytyi mutkitta: heti autosta ketjumarketin takapihalla noustuani alkoivat ”fillarinketjut kitistä” läheisessä metsiköntapaisessa. Lintu viihtyi tiiviisti pienellä alueella, jonka keskellä tökötti yksinäinen sembramänty. Koiras lauloi aktiivisesti lehtipuissa, välillä mainiosti näkösälläkin, samalla kiertäen aluetta sembran ympärillä – selkeää reviirinpitoa siis. Myös kultarinta (Hip ict) nenäsoitteli itsensä vuodarilistalle samaiselta paikalta.

Serinus eli keltahemppo skoupattuna Savitaipaleen kirkonkylällä. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Keltahempon laulua on kirjallisuudessa kuvattu mm. öljyämättömien polkupyörän ketjujen kitinäksi. Kieltämättä vertaus osuu lähelle. Video © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Aamun ollessa vielä nuori, päätin käväistä elämäni ensimmäistä kertaa Savitaipaleen Lavikanlahdella. Alue ei kuitenkaan liiemmin säväyttänyt (no, pellot vaikuttivat ihan ok:lta), joten aktiivivierailijaa Lavikanlahti tuskin minusta saa. Ehkäpä lahti ansaitsee vielä perusteellisemman tarkastelukäynnin esim. syksyn puolella. Lavikalta köröttelin Taipalsaaren Saikkolaan, jonka pellot ja rannat ammottivat nekin tyhjyyttään tyynessä ja lämpimässä toukoaamussa. Kaakkoiskulmauksessa kuitenkin napsahti vuodari orioluksesta (kuhankeittäjä Ori ori), joka ensin rääkäisi muutamaan otteeseen, räpytteli sitten matalalla yli, ja jäi vielä laulamaan melko kauas peltoaukean toiselle laidalle. Komian keltainen aamu siis kokonaisuudessaan.

/TT

PS.
Eilen iltapäivällä sain suru-uutisen. Jo jonkin aikaa vaikean sairauden kanssa taistellut kummisetäni ja enoni Pertti ”Pepe” Korvenoja oli siirtynyt autuaammille lintuharrastusmaille. Pepe oli ennen sairastumistaan aktiivinen ja innokas lintuharrastaja, minkä työltään asianajajana kykeni. 1990-luvun alussa Pepe opasti minut tämän kiehtovan harrastuksen pariin, ja tulee siksi aina kulkemaan tietyllä tavalla mukanani myös tulevaisuuden retkillä. Häneltä aikanaan opin muun muassa sen, että lentäviä lintuja ei osoiteta sormella, vaan nostetaan kiikarit silmille ja katsotaan! Mieleeni ovat lähtemättömästi jääneet myös ensimmäinen haarahaukkani Salon Halikonlahdelta, kesäisellä veneretkellä Dragsfjärdin vesillä hiukset hulmuten tehty moottorivenespurtti riuttatiiran perään sekä mm. Virolahden Harvajannniemessä arktikaa staijaten vietetyt aamuhetket, sepelhanhen ääntä ornimaiseen tapaan matkien. Kiitos kaikesta Pepe, nuku rauhassa.

Meikäläinen ja Pepe Dragsfjärdin Kuggskärissä. Vuosi lienee 1994 tai jotain sinne päin.

Posted in bongaukset, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment

Parvabointsaus Littoisista

Sunnuntaina V-V Salonen löysi parvan, tutummin pikkusiepon (Fic par) Kaarinan Littoistenjärven rantapöheiköstä. TK:lta tieto kiiri meille, ja kohta oltiin Pipsan kanssa pointsaamassa muutaman sadan metrin päästä kotiamme itselleni Kaarinan pinnaa. Toisen kalenterivuoden koiras lauleskeli suht aktiivisesti, näyttäytyenkin muutamaan otteeseen lyhyesti. Hetken kuluttua myös TK saapui paikalle, kuitaten hänkin yhden helpoimmista puutteista Kaarinan listassaan.

Nuori pikkusieppokoiras Littoisista © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

/KKa

Posted in perusretket | Leave a comment

Sponde stagna ja bongo-setti

Aamulla nukuin karvan verran pommiin, joten ajoin kiertelemättä Haapajärven tornille, jossa taisin olla joskus kuuden ja seitsemän välillä. Kova S-SW-puoleinen tuuli tuiversi ja taivas oli pilvessä. Mielessä olivat tietenkin kahlurit, sillä piakkoin ilmeisesti kokonaan (hetkeksi) kuivatettavan järven rantalietteet ovat viime aikoina olleet niille ilmeisen otolliset. Eilen järvellä nähtiin mm. sisämaassa kova karikukko ja lampiviklo, ja edellisenä päivänä mustatiira… Tornilta ei kovin montaa kahluria irronnut, lienivätkö lähteneet hyvän myötäisen siivittämänä muutolle. Valpoja (valkoposkihanhi Bra leu) alkoi kuitenkin mättää jossain vaiheessa vauhdilla pohjoiseen/koilliseen, pari isompaakin parvea näkyi: yhteensä vajaan parin tunnin keikalla välisiirtymisineen, ilman staijia, näkyi muuttavaa 1720 ”leukkaria”.

Muutoin melko hiljainen järvikatselmus ei kohentanut odotusarvoja ko. paikan suhteen, joten ajoin Vainikkalaan. No, eipä sielläkään juur mitään näkynyt, pari tylliä (Cha hia) sentään piipersi pienellä peltolätäköllä. Siispä rajapintaa Konnunsuolle, jossa just staijiasentoon (lepo!) virittäydyttyäni alkoi vihmoa vettä taivaalta. Siispä putki takas autoon ja Kotasaaren turvekenttälätäköille. Puolityhjän allaskatselmuksen (mm. pari harmaasorsaa Ana str ja muutamia kymmeniä liroja Tri gla) jälkeen olin jo melko valmis jättämään leikin sikseen. Ensin ilmestyi pohjoispuolen metsänrajan päälle kolmen pikkulokin (Lar min) ja kahden tiiran jengi, joka suihki lähes päätä hipoen etelään. Lajimääritys olikin helppo varmistaa kameran ruudulta – pari sisis-lapintiiraa (Ste aea) kirjoihin! Lähdin lampsimaan kohti autoa, kun huomasin plotalla viereiselle lätäkölle laskeutuvan kahlurin. Lintu linsseille ja kyllä – stagna (lampiviklo Tri sta) plakkariin! Siispä kamera ulos repusta ja räiskimään. Tuli siinä sitten otettua pieni harha-askelkin, ja hulahdettua polvia myöten turvevelliin…

"Kiu!" Lamppari eli stagna eli stagnaakkeli putos eteen Kotasaaressa. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

...ja ruokaili hetken, kunnes ilmeisesti nuolihaukan ylilennon vuoksi otti siivet alleen ja lyöttäytyi taivaalla liroparveen, kadoten lopulta hanskasta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Mieli kohentuneena lähdin kohti Karhusjärveä. Matkalla Kivisaaren ”takapelloilta” irtos vielä (kevään viimeinen?) lyhytnokka (-hanhi Ans bra). Karhusjärvellä puolestaan pörräs odotetusti reilusti pääskyjä, kaikkia kolmea peruslajia yhteensä noin 140p, seilaamassa järven pintaa ötököiden perässä. Inan korkeammalla pyörivät puolestaan apukset (tervapääsky Apu apu), joita noin 60. Pistäydyin vielä Askolan tornilla kurvin (epä)toivossa ja kiertelin Kaislasen (mm. tervapääsky Apu apu 80, HDR eli pääskylaji yht. 120p, lapasotka Ayt mar 2/2p) sekä ”normihanhikierroksen” kautta kotio.

Saunaan valmistautuessa puhelin pirahti – Kuitusen Karri luurin toisessa päässä. Mies oli mennyt iltakeikalle Kotasaareen ja etualtaalta oli löytynyt avosetti (Rec avo)! Eipä siinä sit muuta kuin safkat takas lautaselle ja mies takas rattiin. Vasta viikko sitten oli laji nähty spondesti jopa neljän linnun voimin (ks. juttu 4.5.), mutta väärän maakunnan puolella :) No, lintu oli onneksi kohtuullisen yhteistyökykyinen, ja näyttäytyi ihan kelvollisesti pikavisiitilläkin. Jos EKLY:n sivujen lista pitää paikkansa (kuten todennäköisesti pitää, kiitos Aallon Jannen päivitystyön), Kotasaaren setti oli EK:n kautta aikain 7. havis! Kiitokset siis KrK:lle! Ja sitten saunan lauteille…

Dokushotti Kotasaaren taka-altaille nukkumaan jääneestä avosetista (Rec avo). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

/TT

Posted in bongaukset, rarit ja pikkurarit, retkellä Etelä-Karjalassa | Leave a comment