Aftonin falco!

Yksi illan kahdesta (tai kolmesta) vanhasta sisukoiraasta (Circus cyaneus). © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Köröttelin illan ratoksi vaihteeksi autolla Konnunsuolle. Päivällä tuuli oli pitkästä aikaa pohjoisen puolella ja taivas sopivan kumpupilvinen – toivoa suohaukkojen putoilemisesta illan mittaan pelloille siis oli ilmassa. Peltojen puinti oli täysillä päällä ainakin kolmella peltoalalla, mutta peltotien “staijimutka” oli juuri sopivasti melko etäällä niistä kaikista.

Illan edetessä räknäilin vähintään 6 eri sinisuota (Circus cyaneus; 2 ad k, 1 2kv k, 3 1kv) ja kolme ruskista (C. aeruginosus; 2 1kv, 1 2kv k). Näiden lisäksi naarapukuinen amppari (Falco columbarius) pöllytti peippoparvea, vähintään 6 tinnua (F. tinnunculus) räpisteli ja yksinäinen subarikin (F. subbuteo) valui yli. Ehkä hieman yllättävämpi havis oli kolmen (sänki)pellolta nousseen tyllin (Charadrius hiaticula) jengi, joka vaikutti myös putoavan takaisin peltoon parin suokukon (Philomachus pugnax) opastamana.

Pirhosen Jamppa ajeli illan päälle pelloille ja yhdessä tapittelimme taivaalta mm. syksyn ekat fabat (metsähanhi Anser fabalis; a4 kiert). Pintaa kiikareilla plärätessäni plokkasin itäpuolelta metsän yli tulleen pikkufalcon, jota putkeen hakiessani taisin todeta jotain tyyliin “Joku pikkufalco tossa, oliskohan se nuori subari..” – “tai vespari”, heitti Jamppa, joka ei vielä edes katsonut lintua. Jalohaukan putkeen saatuani tuli ensin lievä hmmm-olo ja kun fågeli lähes ensi töikseen ratkesi lekuttamaan peltojen yllä, pääsi suusta painokelvottomalla voimasanalla höystettynä parahdus: “Se ON vespari!” (punajalkahaukka Falco vespertinus). Nuoreksi pikapuoliin määrittynyt “iltahaukka” (ruotsiksi aftonfalk) jatkoi hiljaksiin tornin suuntaan, väliin lekutellen, välillä jotain öttiäsiä ilmasta nappaillen. Kotvan edettyään se katosi pellon keskellä seisovien isojen haapojen taakse, eikä näyttänyt tulevan enää uudelleen näkyviin. Oletus siis oli, että lintu oli jatkanut katveessa edemmäs. Hetken kuluttua putketin kuitenkin kauempaa sähkölangalta pikkufalcon, joka – aavistuksen lähemmäs käppäilytäni – varmistui samaksi linnuksi. Tosisponde (ja spondekin vielä) tuli kuitattua mainiosti!

Vesparista (Falco vespertinus) ei oikeita fotoja saatu napsittua, hyvä jos näitä kehtaa edes dokuiksi kutsua... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Suhailimme vielä vesparin perään ns. kakkostornin kulmille, mutta lintu ei täältäkään ollut kovin hyvin mässäiltävissä – määritettävissä kylläkin. Ensihavainnosta ehti kulua abaut 45 minuuttia, kun lintu lopulta otti siivet alleen ja lensi lähes ykköstornin yli (jossa me emme tietenkään olleet!) ja sujahti kuusikon taakse. Lieneekö lähtenyt yöpymään, ainakaan sitä ei enää pimenevässä illassa äkätty alueelta uudelleen.

/TT

PS. Välikäsien kautta saatiin myös tieto, että Pullin isä–poika-kaksikko oli kuvannut illan aikana nuoren macron Hyvättilässä, parin kilsan päässä Konnunsuon pelloilta. Meidän neniemme eteen se ei kuitenkaan enää ilmaantunut.

PPS. isketään tähän vielä kaupan päälle yksi epäskarppi foto viime perjantaina Rantalan pelloilta pompanneesta heinäkurpasta (Gallinago media). Viikonlopun anti oli muutoin kohtuullisen köyhähkö, median ohella parhaana haviksena kirjoihin jäi sunnuntaina – juuri ja juuri syyskuun puolella – Toikansuon puskista lentoon pompannut rääkkä (Crex crex).

Rantalan perjantainen media. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

About Totti

turkulainen Lappeenrannas.
This entry was posted in aamukeikat ja iltapäiväretket, rarit ja pikkurarit, retkellä Etelä-Karjalassa. Bookmark the permalink.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>