Macrovääntöä ja perushekumointia

Perjantain kunniaksi kampesin ruhoni taas mankelin selkään ja töräytin kurssin kohti Konnunsuota. Viime päivinä suohaukkojen iltaisia kokoontumisajoja Konnarilla seuranneet ovat saaneet mässäillä mm. parilla nuorella macrolla. Lisäksi eilen lueskelin Tiirasta, että nuoren linnun lisäksi paikalla oli havaittu mahdollinen 2kv-naaraslintu, jota ei tosin oltu havaintotilanteessa pystytty naulaamaan – epäilys risteymälinnusta oli ilmassa.

Neljä pullasorsamaisesti sataman laitureilla ja pyörätien reunassa taapertanutta haapanaa (Anas penelope) pakottivat pysähtymään ja kaivamaan kameran esiin. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

..ja toinen kaupanpäällisiksi. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Aurinkorasvatyyni keli ja pilvetön taivas eivät juuri nostaneet odotuksia mistään menosta ja meiningistä, mutta kepeä kelihän tuo oli polkea. Koukkasin Suur-Konnunsuolle saavuttuani ensin Kotasaareen, jossa turverekan poistuttua komppailin taka-altaan osin rutikuivaakin pohja-alaa, kummempia näkemättä. Yksinäinen käki (Cuculus canorus) ja ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) lienevät mainittavimmat. Siispä Konnarille.

Kotasaaren taka-altaan pohjaa turvekenttien pohjoisreunalla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Heti vankilan vältettyäni ja päästyäni pelloille (klo 10.35) huomasin plotalla keskellä aukeaa rundaavan suohaukan. Kiikarit silmille saatuani tajusin linnun heti sirosuoksi, joten jalusta oli repäistävä tarakalta ja iskettävä putki sen nokkaan. Lintu otti nopeasti korkeutta ja lähti lopulta liitoon noin SW, ja ylitti meikäläisen suht korkealla. Syntyi vaikutelma siististä, tasatummat kyssit ja macromaiset käsisiiven kuviot omaavasta, siipien “siisteyden” puolesta lähinnä 1kv:lta vaikuttaneesta linnusta – jonka pään alueen kuviot olivat kuitenkin varsin pliisut nuoreksi macroksi. Lisäksi linnulla oli selvästi kapeajuovainen rinta, joka ei nuoreen macroon natsaa.. Mielessä pyöri lähinnä risteymä, joskaan 100-varmaksi ei sitäkään voinut naulata…

Linnun paineltua lopulta noin länteen jatkoi pinnan selaamista, sillä taivaallekaan ei juuri tarvinnut tapitella, kun ainuttakaan pilveä ei ollut näkyvissä. Oishan siellä jotain voinut mennä, mutta täyssiniseltä taivaalta ei ainakaan meikän silmään juuri mitään tartu – tai voi tarttua, mutta ainakin putkeen löytäminen takkuaa. Pari, lopulta neljäkin, nuorta sinnaria (sinisuohaukka Circus cyaneus) kelaili peltoja ees taas, yksi ruskiskin (ruskosuohaukka Circus aeruginosus) vilahti jossain vaiheessa, pernis (mehiläishaukka Pernis apivorus) muutti kaakkoon, kourallinen tuplabuteoita (hiirihaukka Buteo buteo) kellui taivaalla jne. Tinnuja (tuulihaukka Falco tinnunculus) lepatteli pellon päällä vähintään 7, luultavasti enemmänkin.

Yksi lapinsirkku (Calcarius lapponicus) jäi pidemmäksi aikaa langalle lapinkirvisten (Anthus cervinus) seuraan. Kännykkäskouppi. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Jossain välissä huomasin yhden melko lähellä lekutelleen tinnun lähtevän syöksyyn ja ajattelin tsekata, tuleeko saalista. Seurasin linnun pudottautumista, mutta lintu ei kuitenkaan päätynyt maahan asti: sen ollessa parisen metriä pellonpinnan yläpuolella alta nasahti lentoon kurppakaksikko, joista toinen väläytti valkoisia pyrstönreunojaan heti lentoon pompatessa! Siipien yläpinnan juovitukset, pulskat harmaat mahat ja reilumpi koko naulautuivat silmämunille saman tien. Varmasti jonkin moisen slaagin saaneet heinäkurpat (Gallinago media) kauhoivat parisen sataa pellon pinnassa itään päin, kunnes tipahtivat vastapuidulle sängelle. Meikäläiselle tällainen hekuhavis ei ole maisemissa mitenkään tavaton: viimeisen parin vuoden aikana oon nähnyt viitisen mediaa komppaamatta, niiden lähdettyä lähinnä sinisoiden alta livohkaan.

Joskus puolen päivän jälkeen plokkasin ensin yhden sirolta vaikuttaneen ”suhan” kauempaa eteläpuolelta, ja sen jälkeen selkeän sirosuon kauempaa länsipuolelta, metsän päältä, tulossa kohti. Lintu kuitenkin katosi vielä metsän rajan taakse, mutta oletin sen pudonneen pintaan jossain Pieni-Läykän kulmilla. Ehkä vartin tai puolen tunnin jälkeen lintu ilmestyi näkökenttään lähempänä, keskipäivän armottomassa ”lävärissä”. Lopulta lintu putosi peltoon näkymättömiin, mutta siirtyi sen jälkeen sopivasti hollille sänkipeltoon – tosin edelleen melkoiseen väreilyyn. Sen otettua muutaman kierroksen ilmassa alkoivat palaset kuitenkin loksahdella kohdilleen: mitä ilmeisimmin kyseessä oli sama, aamupäivällä läntisiin siirtynyt Circus, joka nyt oli palannut pelloille, ja jonka kyynärsulista löytyi kuitenkin pieni sulkimisesta kertova aukko – ei siis sittenkään 1kv! Iän myötä myös muut palaset alkoivat istua: heikko, mutta selkeä kauluri, viiruinen rinta yms. eivät enää viitanneetkaan risteymään, vaan puhtaaseen +1kv naarasmacroon (arosuohaukka Circus macrourus)! Piippariin iskin linnun eilisten ennakko-oletusten ja aiemman havaintotilanteen “vaikutusten alaisena” 2kv naaraana, mutta myöhemmin heräsi epäilys siitä, olisko lintu jopa vanhempikin: KYSseissä kun ei näy selkeästi erottuvia, kulahtaneita juv-sulkia – toisaalta tumma, ruskeahko iiris puhuisi 2kv:n puolesta.. Ei o heleppoa aina suohaukkojen kanssa, sano useampikin hemmo, jonka kanssa keskustelin linnusta tänään (osa heistä saman linnun eilen nähneitä). Opettavainen tapaus, anyhow! EDIT: Opettelu jatkui vielä tämän jälkeenkin – ja itse asiassa tuli nielaistua ennen kuin nuolaisi! (ks. lisäys jutun lopussa)

Lintu kähmyili pitkään pellossa, näyttäytyen aina silloin tällöin, kuitenkin sellaisella etäisyydellä, ettei kuvia juuri syntynyt. Myöhemmin huomasin linnun saalistelevan lähellä ns. kakkostornia ja mm. laskeutuvan kuuseen istumaan, joten polkaisin paikalle – pelloilla kun ei juuri muuta katsottavaa tuntunut olevan. Kakkostornin kulmille päästyäni totesin linnun istuvan pellossa hieman kauempana, mutta sopivasti pienen peltotien varressa. Siispä kamera kaulaan ja hiippaillen paikalle. Ja lopulta ”moottoriperä laulamaan”. Tuloksia tässä:

Vanhemman naarasmacron (Circus macrourus) – eiku risteymän! – kysseissä ei yläpuolella näytä olevan selvästi erinäköisiä juv-sulkia..? © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

..lisää macroa – eiku risteymää. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

... ja lisää... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

..ja vielä kerran pojat: naarasmacro! Eiku risteymä! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Juuri muuta ei enää tämän jälkeen eteen osunutkaan. Ai niin, aiemmin päivällä muutti cocco (nokkavarpunen Coccothraustes coccothraustes) äännellen yli noin itään – lintu tosin jäi sinitaivaalta plokkaamatta, ääni kuului mainiosti – ja vähintään 7 lapinsirkkua (Calcarius lapponicus) kierteli pelloilla.

..ja kotio!

/TT

—–

EDIT:

…ja opettelu jatkuu! Joskus risteymiä on tullut plokattua itsekin kuvista, tällä kertaa ei omia kuvia osannut kuitenkaan katsoa heti tarpeeksi tarkkaan. Ja maastossahan lintu vaikutti todella sirolta.. Tarkemmat silmät omistavat ihmiset laittoivat kommentia kuvista: linnulla tosiaan on pitkän näköinen vitonen (siis 5. käsisulka ulkoa laskien), ja kun tarkemmin katsoo kuvaa, jossa linnulla on siivet kunnolla auki, siitä löytyy myös kovertuma! Tällainenhan ei macrolle passaa, vaan viittaa sinisuohon – siis kuitenkin risteymä! Kiitokset Tapulle ja Tompalle huomioista.

About Totti

turkulainen Lappeenrannas.
This entry was posted in bongaukset, rarit ja pikkurarit, retkellä Etelä-Karjalassa. Bookmark the permalink.

2 Responses to Macrovääntöä ja perushekumointia

  1. Tapu says:

    Kuvatulla macronaaraalla on kuitenkin pitkän näköinen 5. käs. (ulkoa päin) ja tuossa hyvässä alapuolen kuvassa, missä siivet ovat auki, 5. käs. näyttää olevan ulkohöydystään kovertunut. Se on sinisuon piirre. Muutenhan lintu näyttää macrolta, joten siiven rakenne huomioon ottaen lintu stemmaisi risteymään.

  2. Pingback: Suohaukkagate jatkuu | käpykaarti

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>