Muikea helmikuun ylläri: arokiuru Maskussa 10.2.2015

Talvi, tai pikemminkin “talvi”, on mennyt tavallisen linnuttomissa merkeissä, kun tammikuun isohaarahaukkakin saatiin nuijailtua ties kuinkamonennen kerran taas vaihteeksi… Noo, tänään aamusta oli linturintamalla pitkästä aikaa pientä äksöniä, kun ruokinnallemme Littoisissa siipeili sepelkyyhky (Col pal). Aikamoisen aikaista meininkiä, kun ei olla vielä edes helmikuun puolessa välissä. Toisaalta “seplut” voinee lyhyenmatkan muuttajina lähteä vielä “takatalven” kovia pakkasia pakoonkin etelän suuntiin, jos oikein kylmäksi menee… Toisaalta sepeli saattaa olla Suomen puolellakin talvehtinut, mutta ihan lähikorttelien päässä ei näitä ole lokakuun jälkeen ainakaan omille silmille hyppinyt.

Iltapäivästä hieman ennen viittä kantautui tieto Maskussa havaitusta huippuharvinaisesta arokiurusta (MELANOCORYPHA CALANDRA)! Muutaman sekunnin mietinnän jälkeen oltiin jo Pipsan kanssa ajamassa ohikulkutietä Porin suuntaan. Aurinko oli juuri häipymässä horisontin taa, ja perinteisesti mielessä vilkkui linnun häviämiset yöpuulle juuri ennen kuin ehditään perille. Linnun sijaintia ei tarvinnut paljoakaan arpoa, sillä havaintopaikkaa lähestyessä näkyi jo useita kymmeniä bongariporukoitten autoja tienviereen parkkeerattuna. Oma auto jonon jatkoksi, kiikarit silmille ja lintu löytyi välittömästi aivan tien vierestä, ehkä vain muutamien kymmenien metrien päästä meistä. Harmillisesti valoa alkoi olla liian vähän kuvaukseen, mutta kiikareilla ja kaukoputkella lintua sai ihailla vielä oikeenkin mukavasti. Tässä vaiheessa myös MTu ehätti paikalle, ja ehti pienen hetken tsekkailemaan lintua meidän putkesta, ennen kuin se lennähti paikalla kurvailleiden autojen alta lentoon, kadoten kauas koillisen suuntaan alkuperäiseltä paikalta. Bongareita valui paikalle koko ajan, ja aika moni varmaan nuijasi linnun tässä tilanteessa. Pienen hetken jälkeen kun oltiin jo lähdössä kotio kohti iltahämärissä, kuultiin taivaalta hieman kiurumaisen livertävä “tsrrlyyp” ja nähtiin arokiuru lentämässä alkuperäisen paikan ympäri hienon kunniakierroksen, näkyen hämärään nähden hienosti lennossa. Lintu ei kuitenkaan enää laskeutunut tien viereen, vaan jatkoi takaisin alkuperäiseltä paikalta noin itäkoilliseen, isojen sänkipeltojen suuntaan, näyttäen laskeutuvan joidenkin satojen metrien päähän pellon suojiin.

Arokiuru ruokaili aivan päätien reunassa, kuvassa se pieni tumma piste auraustikun alapuolella © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Arokiuru ruokaili aivan päätien reunassa, kuvassa se pieni tumma piste auraustikun alapuolella © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Lähes pimeässä otetussa suhrudokkarissa erottunee iso nokka, tumma läiskä rinnan sivulla sekä ei-niin-lyhyt-pyrstö © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Lähes pimeässä otetussa suhrudokkarissa erottunee iso nokka, tumma läiskä rinnan sivulla sekä ei-niin-lyhyt-pyrstö © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Ja vielä pimeämmässä otetussa lentokuvassa poispäin siipeilevästä linnusta erottunee vielä paraatituntomerkki, valkoinen siiven takareuna, erotukseksi vaikkapa ylänkökiurusta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Ja vielä pimeämmässä otetussa lentokuvassa poispäin siipeilevästä linnusta erottunee vielä paraatituntomerkki, valkoinen siiven takareuna, erotukseksi vaikkapa ylänkökiurusta © Kari Kaunisto / kapykaarti.net

Oli kyllä hemmetin hieno lintu, kiitokset -kiurun ;-) löytäjälle…

/KKa

This entry was posted in bongaukset, rarit ja pikkurarit. Bookmark the permalink.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *