Kaarti-sivustojen jutut ovat olleet taas pienellä tauolla, kuten myös Etelä-Suomen lintuelokin… Torstaina 14.7. pakkailtiin Pipsan kanssa kamppeita autoon ja edessä oli taas perinteinen lapinkeikka perhosten, kalastuksen ja lintuilun merkeissä. Ensimmäinen pidempi pysähdys tehtiin Vaasan reunalla, Mustasaaren maisemissa. Täällä Saltkaretin näköalatornista tuijoteltiin tovi upeita De Geer-moreenimuodostelmia, eli jääkauden jäätiköiden virtausten muodostamia aaltoharjanteita.
Raippaluodosta suunnattiin seuraavaksi Viiankiaavan upealle aapasuolle. Suo- ja pohjanukonkorentoja lenteli paikalla kymmenittäin ja hillatkin alkoivat jo olla poimintakypsiä. Pitkospuureitin puolivälin paikkeilla korentoja tarkkaillessa alkoi korviin kantautua hentoa tiksuttelua. Pienen tähyilyn jälkeen todella hieno pohjansirkku (Emberiza rustica) pöllähti aivan eteemme koivun oksalle keikkumaan. Kameraa ei tietenkään oltu jaksettu raahata mukaan, joten potretit jäivät tälläkin kertaa posista ottamatta. Mieltä kuitenkin yhä harvinaistunut sirkku lämmitti! Samalla mietin näiden Suomen viimeisimpien suurien suoalueiden huolestuttavaa tilaa, josta yhtenä esimerkkinä tänne Viiankiaavalle suunnitteilla oleva kaivos, joka erittäin todennäköisesti tuhoaisi maailman ainutlaatuisimpiin kuuluvan aapasuon ekosysteemin. Toivotaan todella, ettei tämän kaltaiset skenaariot toteudu!
Kaamasentien varressa Inarin jälkeen sijaitsevan Neljäntuulen Tuvan maukkaiden poronkäristysten aikana muutama taviokuurna kirjautti raflan viereisellä ruokinnalla itsensä vuodenpinnoihin, joiden jälkeen jatkettiin kohti Suomen päälakea. Illalla ajettiin vielä Utsjoen Ailiggaan huipulle, jossa yllätykseksi päästiin toteamaan aivan järjetöntä mäkärämäärää. Erikoista mäkärien paljoudessa teki vielä se, ettei muualla lapissa tuntunut olevan juuri tavallista enempää pistävää tai purevää öttiäistä ja normaalisti juuri tunturin laella öttiäisiä on kaikkein vähiten… Tällä kertaa kuitenkin jätettiin tuntsakihujen staijailut ja paljakkakylmänperhosten kuvaileminen väliin mäkäräpilven keskellä :-) BTW Tunturin huipulle johtavalle Ailiggaantielle on tullut jonkin aikaa sitten 5 €:n käyttömaksu, jolla saa huristella santatietä autolla aina kalenterivuoden kertamaksulla. Lupia saa Utsjoen keskustasta useasta paikasta, mm. Giisan pirtistä.
Tenolla aika meni suht kokolailla kalastuksen merkeissä, mutta perhoshaviksiakin kertyi mm. isohopeayökkösestä (Syngrapha diasema). Lapin nokiperhoset ja hopeatäplät olivat jo aikalailla lentonsa lopettaneita, ja tänä vuonna paras lennon huippu lienee Utsjoen huudeilla osunut kesäkuun loppupuolelle. Lintupuolella ehkä mieleenpainuvin havainto tuli, kun olin heittelemässä perhoa joella keskiyön hämärässä ja Pipsa huomasi rannalta kahden hiiripöllön (Surnia ulula) liitävän joen yli. On se hipö vaan upea lintu varsinkin tällaisessa “luonnollisessa” ympäristössään!

Kerrankin oli tuuria mukana kun onnistuin tiputtamaan puhelimen jokeen; Evo Xplorer kuoret pitivät kännyn kuivana (sisältää tuotesijoittelua ;-) © Kari Kaunisto / kapykaarti.net.

Harvinaisia pohjannoidanlukkoja (Botrychium boreale) löytyi Tenon rantapenkalta useita © Pipsa Kaunisto

Erittäin harvinainen keminängelmäkin (Thalictrum minus ssp. kemense) nähtiin reissulla © Pipsa Kaunisto
Viikon aikana lintuhaviksia karttui vielä mm. lapintiaisesta (Parus cinctus) ja useista sinirinnoista (Luscinia svecica), joiden poikasia vilisteli rantatörmillä matalan kasvillisuuden suojissa kuin mitäkin ruostepyrstöjä ;-)

Nuori sinirinta voisi olla vaikkapa jollakin ulkosaarella aika häijy määritettävä kasvillisuuden suojissa vilistäessään… © Kari Kaunisto / kapykaarti.net.
Matkan aikana kiinnitettiin taas huomiota tien pientareiden kasvillisuuteen. Eteläisessä Suomessa tuntuu vallitsevan erityinen into laittaa rahaa penkkojen jatkuvaan parturointiin. Tottakai näkyvyyttä oleellisesti haittaavaa kasvillisuutta pitää tietyiltä paikoilta karsia, mutta vallalla oleva yltiöniittäminen on mielestäni rahan haaskausta, samalla kun tuhotaan monimuotoista hyönteiseloa ylläpitävää kasvillisuutta, joka kaiken lisäksi olisi upean näköistä!

Näin hirveään kuntoon oli pientareet päästetty Utsjoella. Toisin olisi Etelä-Suomessa, jossa tämäkin kukkaloisto olisi leikattu “siistiksi” puolisenttiseksi kulottuneeksi ruohoksi © Pipsa Kaunisto
Kotimatkalla nähtiin vielä kuukkeleita (Perisoreus infaustus), joita viime reissuilla on aivan pohjoisesta Suomesta osunut suht harvoin kohdille. Reissun lintuhavainnot alkoivatkin sitten olla paketissa. Upeita maisemia päästiin vielä ihastelemaan Kolin kansallispuistossa, sekä Orinoron rotkolla Leppävirralla.

Lapista lähtiessämme oli Kevolla mitattu kuluvan kesän lämpöennätys, 30,9 astetta, meillä mittari pysytteli varjossakin 28 asteessa © Kari Kaunisto / kapykaarti.net.

Hikisen ajomatkan jälkeen pystyi helposti samaistumaan tähän Utsjokelaisen vessan taulun slouganiin © Kari Kaunisto / kapykaarti.net
/KKa