pikkane kotkane

aqupen_nopee2

Käytännös käsittelemätön, joskin rajattu räpsy pennarista. Ohan se ny nimensä mukaisesti aika pieni! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Joo!

Lähdin torstai-iltana duunin jälkeen ajelemaan kohti itää, tarkoituksena tapittaa hetki arktikaa ja posottaa sitten Etelä-Karjalan puolelle. Kelit eivät kuitenkaan luvanneet kummempia, sillä pitemmän hellejakson jälkeen ilmatieteen herra lupaili pohjoispuhuria. Aamun tapitin kuitenkin Leerviikin pläkähkössä rantamaisemassa, reilut neljäsataa gaviaa kuitaten (mitään muuta ei sit käytännössä mennytkään). Siirryin populan lisäännyttyä ja menon hiivuttua staijiin – kohteeksi valikoitui muodikkaan Elokallion sijaan “vanha kunnon” Kurkela. Pellot hotsittivat enemmän, etenkin kun mulla oli koira matkassa, joten parkkeerasin biilin pölyävän hiekkatien laitaan aikaisehkon aamupäivän puolella. Ehkä parin tunnin tapittelun seurauksena aloin jo väsähtää – pernis oli kolahtanut vuodariksi neljän yksilön voimin, mutta liikettä ei liiemmin taivaalla ollut (toki tää nyt tyhjää täynnä olevan Lounais-Suomen petotaivaat voitti mennen tullen, mut itämittakaavassa oli hiljaista).

Parin pikapysähdyksen tehneen autokunnan lisäksi pelloilla ei juur muita näkynyt. Lähistölle kuitenkin parkkeerasi yhdentoista jälkeen pirkanmaalaiskaksikko. Staijailin muina miehinä, kun kiikarin kuvaan osui roikkosiipi jostain kohtalaisista korkeuksista. Tajusin het, et nyt pitää nasauttaa lintu putkeen – kotka se oli, eikä missään nimessä mikään meko, vaan “rarikotkamaisesti” käsisiipeään lurpsuttava ja kohtalaisesti harittava yksilö. Sain linnun putkeen sen näyttäessä mulle viistosti peräpuoltaan, jolloin hihkaisin vaistomaisesti (ehkä sijainnin vaikutuksen alaisena?) viereiselle kaksikolle jotain tyyliin “Tossa menee varmaan kiljukotkalaji!” Lintu jatkoi loivaa kaarrostaan vastapäivään, jolloin siipien yläpinnoilta verkkokalvoille pläjähtivät voimakkaat lautumat – “ehkä pomarina?”. Mut sit se vast myrkyn lykkäski: kaarroksen jatkuttua alapuoli alkoi näkyä – mitvit! Linnulla oli valkoinen vatsapuoli ja siaphit, jotka kontrastoituivat räikeästi mustakoihin siipisulkiin. Kun tän yhdisti päällipuolen voimakkaisiin lautumiin, nasahti mieleen yks ainoa ajatus, jonka hermostuksissani pullautin ulos kirosanojen saattelemana: “Ei s**na, tää on varmaan vaaleen muodon pikkukotka!” Viimeistään siinä vaiheessa alkoi kanssakatselijoillekin tulla tarve nuoteille. Lintua oli kuitenkin hankala nuotittaa, koska olin ainoa, jolla se oli hallussa, taivaalta/putken kuvasta ei löytynyt oivempaa osviittaa, enkä halunnut irrottaa silmää putkesta linnun kadottamisen pelossa. Koitin osoitella taivaalle ja arvailla, minkä puiden kohdilta kannattaisi sohia ylöspäin, siinä kuitenkaan sen paremmin onnistumatta. Prhna!

Sitten tapahtui se pahin: ennen kuin Jukka ja Tuija olivat saaneet lintua hanskaan, se lähti liitoon suoraan poispäin. En vieläkään saanut taivaalta kunnon kiinnekohtia, joiden avulla olisin voinut nuotittaa lintua, eikä tilannetta helpottanut se, että pienenä alkanut raritärinä alkoi vallata koko kehon – vapisin siis ihan kunnolla koko ukko. Tyrkkäsin liidon loppuvaiheilla putken heille, ja he ehtivät vilkaista poispäin liitävää lintua juuri ennen kuin se katosi metsän taakse. Just. Sinne meni?

Soitin saman tien kaartiveljelleni Kaijasen Tomille, joka vastasi ihan liian hitaasti ja vetelästi: “…noooh?”. Saundi muuttui kuitenkin luurin toisessakin päässä, kun tokaisin tärisevällä, mutta vakavallä äänellä “Juma***, vaaleen muodon pennatus!” Ensin tuli sekunnin kahden hiljaisuus, ja sitten jotain tyyliin “Täh? Oikeesti?” Vaihdettiin nopeasti tiedot ja Tomi kirjoitti piippariviestiä valmiiksi. Laitoin myös Karrille nopean hehkutusviestin: “V** pennatus!!! Päältä w, vaalee.” (oikeampi suunta olis muuten ollut NW – syytän Suunnon minikompassia).

Ennen kuin TK ehti pistää viestin menemään, oli salakavala mitä v* mä just näin? -alien kasvanut aivojen sisällä ylisuuriin mittoihin, ja vääntänyt siyph-kuviosta ns. nuorempi clarina -juovan (siitä vaalean hiekanruskeasta siis, joka kulkee pennarin siiven punaruskean etureunan ja tummien siipisulkien välimaastossa peittareissa). Täh? Ei sellasta lintua oo olemassakaan, jolla olis noi kaikki tuntomerkit. Täh? Siis TÄH? Soitin uudelleen Tomille ja kerroin sekavuuteni. Epäuskoinen ääni vastasi: “Siis mitä?” No niinpä. Rarikotka piippiin ja kotiin itkemään? No ei onneks.

Tuija oli puhelimessa päristessäni plokannut pohjoispuolelta pedon, jota tsekkaili putkella. Yhtäkkiä hän totesi, että tämäkin lintu näyttää aika räikeältä. Action! Lintu putkeen ja saman tien kivi putos sydämeltä niinku pennatus Kurkelan rajavyöhykkeelle (hetkeä myöhemmin) konsanaan – kaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaunis(*) vaalea pennari oli kuin olikin palannut takaisin, ja rundaili nyt sikamegeesti peltojen yllä. Sitä tapittaessamme ohi ajoi hitaasti auto, jota vilkaistessa näytti siltä, että “alan ihmisiähän” siinä menee. Viittoilin taivaalle auton vielä liikkuessa, toinen silmä samaan aikaan kiinni okulaarissa. Ovi aukesi, ja kinttuihin tuli vipinää, kun kolmesta suusta tuli suurin piirtein yhtäaikaisesti ilmoitus katselun kohteesta.

Lintu leijaili tovin taivaalla, kunnes putosi kuin kivi korkealta luotisuoraan alas idän puolella – noustakseen seuranneiden parin tunnin aikana useita kertoja ilmaan, kymmenien bongarien okulaarisilmien ihailtavaksi.

Huh.
Huh.

Ja pakkohan se on todeta: sponde on aina sponde. Ja sponde elis vasta sponde onkin.

Kyä ny kelppa.

/TT

aqupen_nopee1

Käytännös käsittelemätön, joskin rajattu räpsy pennatuksesta alapuolelta. Värimuotoa ei tarvinne hirveesti arvailla. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

(*) lausutaan eteläamerikkalaiseen futisselostustyyliin.

About Totti

turkulainen Lappeenrannas.
This entry was posted in rarit ja pikkurarit. Bookmark the permalink.

One Response to pikkane kotkane

  1. Olavi Kemppainen says:

    Moikka

    Kylläpä on todella mainio tämä kertomuksesi :-)

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>