Siperiantittii ja sellast

Ja taas Liesluodossa. Ei maha mittään, pari edellistä keikkaa sinne ovat olleet niin antoisia, että pitihän se vielä kerran…

Aamuhämärä alkoi hiipiä yön päälle saapuessani Pyhämaan maisemiin, Kammelan kohdilla näki jo hahmoja, Kukaisten nurkilla jo ihan lintujakin. Päivän eka manittava havis olikin metsätienpätkän varrella langalla kökkinyt hiiripöllö (Surnia ulula), joka odotti auliisti hetken aloillaan, että sain auton peruutettua takaisin parempaan katselukulmaan ja napattua kännykkäfoton linnusta. Ihan jees päivänavaus.

Tällasta jälkeä sit tulee, kun hämärissä näppäilee lintukuvia kännykällä, täydellä digizoomilla auton tuulilasin läpi... No, kyl siit lajin tuntee kuites. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Tällasta jälkeä sit tulee, kun hämärissä näppäilee lintukuvia kännykällä, täydellä digizoomilla auton tuulilasin läpi… No, kyl siit lajin tuntee kuites. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Liesluodon parkkipaikan äänimaisema kieli hiljaisemmasta menosta: hippiäisten tihinää kuului sieltä täältä, mutta viime viikonlopulla taivasta täyttäneiden urpiaisten ääniä kuului vain hyvin harvakseltaan. Talsin kärkeen, nyt kamat rinkassa (erittäin hyvä valinta normaaliin reppu+eväskassi+putki olalla -yhdistelmään verrattuna!) ja suuren osan matkaa jopa merkattua polkua pitkin – en siis osannut tällä kertaa eksyä Liesluodon suojelumetsään kuin vasta paluumatkalla.. Ainakin kolmessa eri paikassa vihelteli pyy (Bonasa bonasia).

Muutto kärjessä oli varsin yksipuolista: variksia (Corvus corone cornix), naakkoja (Corvus monedula) ja muutama mustavaris (Corvus frugilegus) muutti suht tasaiseen tahtiin, mutta merellä ei liikkunut enempiä siivekkäitä, eivätkä tintit tai ne mainitut urpparitkaan jaksaneet massoina enää painaa. Katseltavaa kuitenkin riitti ihan mukavasti aina sinne yhdentoista kieppeille saakka. Silloin sit pakkasin taas kamat ja lähdin talsimaan rantoja komppaillen Lieluodon eteläreunaa myöden kohti autoa.

Pari tintti-hippi-parvea tsekkailin löntystellessäni. Kun pääsin etelään kurkottelevan niemekkeen itälaidalle, tuli vastaan hiukan aiempaa isompi tinttikeskittymä, johon liittyi pienen atrapoinnin jälkeen myös 8 pyrstistä (Aegithalos caudatus). Puskia pälyillessäni kantautui korvaan suht iskevä “ti-ti”-ääni, ja eka mielleyhtymä oli vilkuilla taivaalle lähestyvän pitkäpyrstöisen, virtapaikoilla viihtyvän västäräkkilinnun varalta. Ääni toistui, eikä mielikuva vieläkään juuri muuttunut – ainoa vaan, että nyt ääni tuntui tulevan metsän reunasta. Vielä kerran terävä “ti-ti”, ja sitten perään raspikurkkuinen “tsää” – rinkka saman tien selästä ja kaivamaan kameraa! LAPINTINTTI (Parus..eiku Poecile cinctus) tuli melkein naamalle pyörimään! Komia laphalainen pyöri hyvän tovin ihan likellä maassa, männyissä ja ruovikossa ruokaa etsien. Pisti jopa sini- ja talitintit ojennukseen, ryöväten niiltä jonkun ilmeisen halutun makupalan maan tasalla. Hetken oltuaan tintti alkoi valua puu tai puska kerrallaan eteläisiin – tietenkin meikäläinen kannoillaan. Niemekkeen kärkiosaan päästyään lappalainen todisti kärsivänsä eteläänvaelluspaineesta eli p, m, S -oireista, otti siivet alleen ja paineli Liesluodonlahden yli Vasikkarin puolelle. Olihan mainio! Saattoi olla meikäläiselle muuten ensikohtaaminen tän lajin kanssa Oulu–Kuusamo-linjan eteläpuolella. Tänä syksynähän näitä on ollut vaelluksella, mutta ei niitä TLY:n alueelle liiemmin ole lapannut… (tältä syksyltä Tiirassa kaksi havaintoa, sitä edellinen vuodelta 2016 ja sitä edeltävä puolestaan 17 vuoden takaa vuodelta 2001).

Lapintintti... © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Lapintintti… © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

parcin_20102018_liesluoto4

…sama lapintintti… © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

parcin_20102018_liesluoto3

…ja sama lapintintti (engl. Siberian Tit)… © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

parcin_20102018_liesluoto2

Lapintintti tyrnissä… © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

parcin_20102018_liesluoto1

…jaaaaaa vielä lapintintti männyssä… Riittiks jo? © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Videolla kuuluu hyvin myös se virtaväiskimäinen “ti-ti”-ääni…

Lappalaisen lähdettyä livohkaan pakkailin kameraa takaisin rinkkaan, kun korva poimi jostain metsän takaa pehmoisen, mutta silti pientä rosoa omaavan tikan äänen – ei siis “smoothi” hapäti (Picus canus), joita niitäkin alueella pyöri… Vaseti (valkoselkätikka Dendrocopos leucotos) sukelsikin pian näkyviin metsän yltä, käpytikka (D. major) tiukasti kannoillaan! Molemmat näyttivät tipahtavan hetken itään lennettyään ehkäpä jonnekin Liesluodonlahden pohjukan pohjoisrannalle. Täält päin Suomea toikin havis oli ihan ok-tasoa kai. Päivän tikkakavalkadia kohentelivat vielä samalla paikalla leppiä takonut kärki (palo- Dryocopus martius) sekä lounaaseen löyhästi tinttien mukana taivaalla painellut pikkutikka (Dendrocopos minor). Viis lajia tikkoja samoilta jalansijoilta muutaman minuutin sisään, ihan ookoo..

Loppureissulta ei kummempia haviksia enää kertynyt: Valkiameren “muotle” ei vieläkään natsaillut, sillä peltotiellä oli kevyet neljä traktoria hommissa, levittämässä sitä ihteään kynnöspellolle – ei tehny mieli mennä sekaan.
Korvensuun voimalaitokseltakaan ei löytynyt kummempia, ja viimeinen pysäri Luolalanjärvellä antoi haviksiin perusräpylöijien lisäksi vain yksinäisen lapasorsan (Anas clypeata). No, olihan sitä jo siinäkin :)

/TT

About Totti

turkulainen Lappeenrannas.
This entry was posted in perusretket, rarit ja pikkurarit. Bookmark the permalink.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>