What the fuscatus!

Huhhuh. Eipä nyt oikeen irtoa muutakaan olotilaa paremmin kuvailevaa ilmaisua.

Perjantaina lähdin ekaa kertaa vuosikausiin Ukin Pyhämaalle Liesluotoon. Kirjailin jo pikaisesti ko. retkipäivästä Käpykaartin FB-sivuille, mutta kerrattakoon vielä tässäkin, että hyvän retken ehdoton kruunu oli tosisponde elis – ruskouunilintu (Phylloscopus fuscatus)! Taas kerran sen “legendaarisen” ja odotetun raritärinän aiheuttanut ja erikoismegee havis, joka toi hymyn huulille – etenkin, kun tätä lajia on tullut odotettua jo pitempään.

Vain yksi asia jäi lievästi kaivertelemaan: lintu smyygaili ruovikossa, heinikossa ja pikkupuskissa lähellä maan rajaa niin, että näköhavistilanteet jäivät suht lyhytkestoisiksi, eivätkä kuvatkaan onnistuneet. Mut sellainen kähmyilijähän toi laji tietty onkin. Ihan passelisti siitä pääsi kuitenkin toteamaan pukutuntomerkkejä (tyypillisen äänen lisäks).

No. Tänään (sunnuntaina) päätin sit panostaa taas Liesluotoon, kun syksyn viimeisiä viikkoja (?) ja siten myös lintuja tässä kuitenkin viedään käsistä. Aamumuutto oli selvästi perjantaita heikompaa, mut ihan mukavaa kateltavaa silti. Aamun paras havis lienee ollut Liesluodon tien varressa aamuhämärissä huudellut vapö (varpuspöllö Glaucidium passerinum). Samanmoisen näin luultavasti nousevan tien reunasta saalis kynsissään myös Edväisten tienoilla Liesluotoon ajaessa. Tiellä toljotteli myös scolo (lehtokurppa Scolopax rusticola), joita nyt tietty vielä pitäiskin nähdä. Kärkeen päästyäni huomasin urppareiden (urpiainen Carduelis flammea) olevan perjantaihin verrattuna vähemmissä määrin liikkeellä, ja monet parvet painelivat merellä hieman ulompana – ja jatkoivat pääosin suoraan etelään, tulematta niemeen. Staijailin ja komppailin aikani, ja lähin sit kohti uusia kohteita.

Niin. Viimeistään EKLY:n nurkissa vietettyjen vuosien aikana tuli opittua tavoille: vähän “heikommankin näköisillä” mestoilla kannattaa pysähdellä – etenkin, jos ne näyttävät osuvan edes pieniin pullonkauloihin. Sellasiahan nyt Pyhämaalla riittää tietty. Ajelin siis Liesluodosta eteläisiin suuntiin ikkunat auki ja pysähtelin välillä kuulostelemaan ja katselemaan pääosin tinteistä koostuneita pl-porukoita. Manner-Haavaisten nurkilla huomasin tien tulevan kapeikkoon (molemmilla puolilla vettä siis), ja ihan mukiinmenevän näköistä pusikkoakin oli pienen ruovikkopohjukan ympärillä. Mikäs siin, tsiigarit kaulalle ja kattelemaan!

Tien varren ojasta ja ruovikon reunasta pomppi kolme neljä trogloa (peukaloinen Troglodytes troglodytes) ja yks eru (punarinta Erithacus rubecula). Myös pyrstötiaisia (Aegithalos caudatus) lappoi muutamia parvia puskia pitkin. Soittelin kaikenmoisia atrappeja ja kuulostelin: yhtäkkiä korviin kantautui muutama taksahdus, joista tuli salamana mieleen toissapäiväinen fuscatus. Kuulostelin, mutten saanut mitään lintua näkyviin. Naureskelin mielessäni, että nyt alkaa menemään suht pahaksi halluiluksi, kun muka-fuscatuksia tuntuu tulevan vastaan joka puskassa ;) No, aikani siinä katselin, mutta tätä ääntä ei enää kuulunut – paitsi että äänen suunnasta nousi lentoon lintu joka koukkas nopeasti puskaan.

Pulssi nousi. “Toi ei ainkaan ollu troglo”, ajattelin, ja painelin perään.

Vaikka lennähtänyt lintu oli fyllarimaisen pieni, löytyi pusikosta vain eru. Näinkö sittenkin niin päin peetä? Ei löytynyt mitään muutakaan sopivan näköistä, joten jonkin ajan päästä kävelin satakunta metriä takas autolle, ja laitoin jo turvavyönkin kiinni. Kaivoin kuitenkin vielä kännykän esille ja kuuntelin Vogelstimmenin ja Collinsin lintukirja-appin trogloäänitteet läpi. “Ei perhana. Ei troglosta kyllä hyvin kuultuna fuscatusta saa”, mietin, ja käänsin auton takas äskeiselle paikalle. Komppailin ja atrapoin taas hyvän aikaa, kunnes vajaan sadan metrin päässä ensimmäisestä taksuttelupaikasta näin pienen linnun siirtyvän puskasta ruovikkoon: pikainen silmäys kiikareilla ennen linnun sukeltamista syvemmälle jätti entistä vahvemman epäilyksen – tumma fyllari, jonka skj erottui selkeästi, ja joka vaikutti nykivän pyrstöään. Hmmm. Talttia en tietenkään voinut täysin sulkea pois, mut joku jäi kaivelemaan. Jatkoin ruovikonreunan syynäämistä ees taas kävellen.

WA-viesti TK:lle klo 14.05: “Mul oli tos hetki ku kuulu must taas muutaman kerran sopivaa ääntä, ja LUULIN et mul oli video pääl, mut ei *** ollukaan!” (Olin maininnut sekoilustani/epäilystäni/halluilustani TK:lle jo aiemmassa viestissä.) Tähänkö se nyt sit kaatui taas? Yhden tristiksen oon mokannut aiemmin samalla tavalla, kun luulin nauhoittavani, mutten sit nauhoittanutkaan! Onneks tällä kertaa meni toisin: hetken päästä kuului taas muutama taksaus, eli atrappi päälle ja odottelemaan. Lyhyen kotvan kuluttua tienvieruspuskaan ilmaantui fyllari: kameralla heti roiskeet perään, jolloin katsominen jäi tietty vähemmälle. Tummalta se näytti edelleen, muttei päästänyt pihaustakaan ennen kuin paineli takaisin alas. Pikatsekkaus kameran perästä ei tuonut vielä sekään varauksetonta ratkaisua, sillä takaraivossa jyskytti ajatus homman mahdottomuudesta – just toissapäivänähän mä sain vasta fuscatuksesta eliksen! Nyt alkoi kuitenkin kuulua taksutusta just niiltä holleilta, mihin lintu oli kadonnut: koukku metsän puolelta ruovikon toiselle puolelle ja vihdoin näkö- ja kuulohavis yhteen pakettiin! JUMANGAUT TAAS FUSCATUS! Kun lintu jatkoi ruokailuaan lungisti lähietäisyydellä ruovikon suojissa, tajusin myös tehdä muutaman jutun toisin kuin perjantaina: nauhuri auton katolle REC-asentoon ja kamera manuaalitarkennukselle. Hetken päästä oli plakkarissa sekä ok-tason otokset että äänite! Jumalayshön, ny onnistu!

Tieto linnusta eetteriin ja muutamat bongarit paikalle ennen lähtöä Turun suunnille, luonnollisesti leveä hymy huulilla! Kun onhan se nyt vähän hullun tuntuista, että näkee kolmen päivän sisällä kaks kertaa linnun, jota ei oo nähnyt aiemmin kertaakaan yli 25-vuotisen harrastuksen aikana, ja jonka vakituiset esiintymisalueet on lähimmillään Ural-vuoriston tienoilla… Tarsiger.comin laskentojen mukaan tää jälkimmäinen olis 110. Suomessa kautta aikain tavattu fuscatus-yksilö (eka vuodelta 1968 Luvian Säpistä).

/TT

Tällaset näkymät lintuun oli suht tyypillisiä sen smyygaillessa kait aika lajityypilliseen tapaan ruovikon sisällä maan rajassa. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Tällaset näkymät lintuun oli suht tyypillisiä sen smyygaillessa kait aika lajityypilliseen tapaan ruovikon sisällä maan rajassa. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Onneks lintu tuli välillä vähän paremminkin näytille. Puvultaan mitäänsanomaton, mutta silti (tai juuri siksi) niin kaunis! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Onneks lintu tuli välillä vähän paremminkin näytille. Puvultaan mitäänsanomaton, mutta silti (tai juuri siksi) niin kaunis! © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Kertaalleen lintu nousi myös korkeammalle pusikkoon. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Kertaalleen lintu nousi myös korkeammalle pusikkoon. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Toinen ruutu samasta puskatilanteesta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Toinen ruutu samasta puskatilanteesta. © Totti Toiskallio / kapykaarti.net

Ruskouunilinnun normaali esiintymisalue (toki harhailijoita tavataan Euroopassa vuosittain). Lähde: IUCN Red List (http://www.iucnredlist.org/details/22715264/0)

Ruskouunilinnun normaali esiintymisalue (toki harhailijoita tavataan Euroopassa vuosittain). Lähde: IUCN Red List (http://www.iucnredlist.org/details/22715264/0)

About Totti

turkulainen Lappeenrannas.
This entry was posted in perusretket, rarit ja pikkurarit. Bookmark the permalink.

Jätä kommentti

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>